- Ypö-Viis: Energia on A ja O edelleen

Julkaistu : 1 joulukuu 2005

Ypö-Viis julkaisi marraskuussa 1978 Suomen ensimmäisen omakustannepunklevyn, yksipuolisen seiskatuumaisen vinyylin Energia on A ja O. Kuusi seitsemäntuumaista, yksi studiolevy ja yksi livelevy myöhemmin bändi pisti pillit pussiin jo vuonna 1981 (laajempi Ypö-historiikki löytyy POP:in numerosta 21).
 Mari kuitenkin pogosi syvälle fanien sydämiin ja bändi on houkuteltu takaisin lavalle säännöllisen epäsäännöllisesti ja levyjä on julkaistu uudelleen. Ensimmäisen kerran Ypö-viiden lähes koko tuotannon sai CD-muodossa niinkin myöhään kuin 2002 ja vasta nyt syksyllä 2005 voidaan sanoa, että bändin koko tuotanto löytyy CD:llä (sikäli kuin CD nyt olisi varsinainen itseisarvo). Elokuussa 2005 bändi kipusi myös Kotkan elävän musiikin yhdistyksen bileissä lauteille ja jatkoa seurasi Tampereella Vastavirta-klubilla lokakuun lopussa. Elämme toivossa nähdä bändiä myös pääkaupunkiseudulla.
 Tässä on jo monta hyvää syytä ahdistella Ypö-viittä muutamalla kysymyksellä. Kysymyksiin vastaamassa Miika Söderholm (MS) ja Mikko Holmström (MH).

Varsinaisesti comebackista ei voida ehkä tässä yhteydessä puhua, olette soittaneet harvoja keikkoja säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensin vuonna ‘89 Miika ja Mikko soitti Luonteri Surfin kanssa Energia on A ja O -kokoelman (Ayshire YPÖ-1 ‘89) kunniaksi kolme keikkaa Ypö-viiden biisejä. Koko bändin voimin kävitte 90-luvulla lavalla ensin Isi, mitä oli punk? -tapahtumassa ja seuraavana vuonna I-klubilla Tampereella. 2002 esiinnyitte Kotkan meripäivillä (lämppärinä Anssi Kela…), nyt olette soittaneet taas Kotkassa ja Vastavirta-klubilla tampereella. Ilmeisesti muutaman vuoden välein on mukava hypätä lauteille ja verestää muistoja?
 MH: Joo, lauteilla on mukavaa. Eikä näitä keikkoja varsinaisesti menneitten muistelemiseksi ole tehty vaan kyllä lähdetään siitä että bändi toimii nyt ja tässä. Ekaan revival-keikkaan taisi mennä yli kymmenen vuotta bändin hajoamisesta. Sen jälkeen ollaan räväytetty aina riittävän sopivan tilaisuuden tullen.

Mistä syksyn 2005 keikat saivat alkunsa?
 MS: Kotkan Elävän Musiikin yhdistyksen tuumasivat että Ypö-viis olisi hyvä vetonaula. Ihmeeksemme suostuimme loppujen lopuksi.
 MH: Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella elävän musiikiin yhdistykset olivat kova juttu ja Kotkassakin perustettiin KELMU. Me toimittiin suht aktiivisesti ko lafkassa ja tuotiin punk-näkökulmaa mukaan. Toi elokuun Kotkan keikka oli vanhojen kelmulaisen organisoima kekkeri ja pyysivät meitä sinne kassamagneetiksi. Toki lähdimme. Tietysti tämä Woimasoinnun CD-julkaisuprojekti on myös tuonut lisää potkua keikkojen tekemiseen.
 Ja parin vuoden miettimisen jälkeen tulevista keikoista innostuneena Woimasointu innostui julkaisemaan CD:llä koko Karhulan poikii live LP:n. Käydäänpä läpi CD:ltä löytyvä matsku eli aluksi löytyy Karhulan poikii lp lisättynä kahdella samalla keikalla äänitetyllä biisillä, mutta alkuperäiseltä lp:ltä poisjääneellä biisillä (kappaleista toinen on julkaistu em. Energia on A ja O kokoelmalla ja molemmat Pokon Karhulan poikii – koko stoori CD:llä). Mistä syystä alunperin juuri nuo biisit pudotettiiin pois levyltä? lp:n keston puolesta kappaleet olisivat mahtuneet mukaankin?
 MH: Mitkäs siitä puuttuikaan? Miika? Oliko ne paskoja vai oliko kyse jostain
julkaisupoliittisesta hommasta.
 MS: Tuota on paha mennä sanomaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, ehkä halusimme säästää matskua? Ehkä meillä ei ollut hajuakaan mitä olimme tekemässä? Veikkaan jälkimmäistä. (LP-levyltä puuttui Mikkitelineestä on puolet minun sekä Ramones ja Stravinsky, nämä molemmat on julkaistu muissa yhteyksissä jo aiemmin. toim.huom.)

Levyllä on bonuksena demoja vuodelta 1978. Oliko demot aikoinaan tehty vain omaan käyttöön vai laajempaan promootioon?
 MH: Sekä että. Koko ajanhan me ääniteltiin treeneissä niin kuin kaikki muutkin bändit. Mutta kyllä juuri näitä versioita taidettiin johonkin levy-yhtiöihinkin lähetellä ilman suurempaa vastakaikua. Siitä lähtikin toi omakustannusidea että voi vittu – tehdään sitten itse.
 MS: Ihan oli omaan käyttöön… Silloin ei muuten varmaankaan käytetty sanaa “promootio”.

Missä ja koska demo on äänitetty?
 MH: Hyvä kysymys. Veikkaisin kevättä 1978. Onko Miikalla parempaa tietoa?
 MS: Treenikämpällä Korkeakosken koulun kellarissa vähän ennen ekan omakustanteen julkaisua.

Ilmeisesti Clash kolahti aikoinaan lujaa (Kotka palaa eli Clashin London’s Burning julkaistiin jo yhtyeen alkumetreillä ja demoilta löytyi nyt toinenkin Clash-käännös eli Nyt mua kyllästyttää USA (I’m So Bored With the USA)?
 MS: Juu, Clash oli kova. Se oli jotenkin todellisempi kuin vaikkapa Pistols.
 MH: Ainakin mulle kolahti Clashin ykkönen ja toiselta kolme ekaa biisiä.

Mitä bändejä piditte esikuvina kun perustitte bändin?
 MH: Meillähän oli bändi ollut pystyssä jo pari vuotta ennen punk-aikaa ja linja vaan muuttui mitä enemmän kuunneltiin ensin Doctor Feelgoodia, Piratesia ja sitten Boysia, Clashia, Ramonesta, Advertsia, Shamia, Pistolsia ja Eppuja tietty.
 MS: Ei kai varsinaisesti ollut suoranaista esikuvaa, pikemminkin oli sellainen yleinen fiilis että nyt tapahtuu ajassa jotain merkittävää ja me halutaan olla siinä mukana. Silloin tuntui että koko ajan julkaistaan helvetin hyviä levyjä. Tottahan se onkin, silloin julkaistiin aivan käsittämätön määrä klassikoiksi luokiteltavia levyjä parin vuoden ajanjaksolla. Clash, Pistols, Sham 69, Buzzcocks, The Boys, The Jam, Ramones, Patti Smith, Television, The Heartbreakers (ei se Tom Pettyn!), Rezillos, Blondie ja Suomessa Eput, Pellet, Sehr Schnellit, Sensuuri, Ratsia, Vaavi, Se ja niin edelleen! Kaikki tekivät unohtumattomia levyjä. Ja keikkoja myös mitä nyt pääsi näkemään. Me digattiin myös rhythm and bluesia, The Pirates oli ihan käsittämättömän hyvä bändi. Graham Parker and the Rumour sekä Eddie&The Hot Rods olivat myös loistavia. Kaikkea digattiin missä oli menoa ja meininkiä sekä myös älyä.

Alkuperäisen nauhan haun yhteydessä löytyi myös aiemmin julkaisematon studiokappale “Topi tahtoo tähdeksi”. Alunperin tuon piti päätyä Karva-levyjen kokoelmalle vuonna 1980. Kokoelmaa ei sitten ikinä tullut, oliko syynä bändin hajoaminen?
 MH: Ei ollut. Kokoelma jäi julkaisematta koska Hilse ehti ennen meitä omalla kokoelmallaan eikä nimibändejä enää huvittanut lähteä heti perään toiselle hyväntekeväisyyslevylle. Eikä Karva-Levyillä olisi ollut rahaakaan sitä julkaista…
 MS: Virta loppui akuista…

Levyllä on mukana myös muutama kappale I-klubilta vuodelta 1994, joka käsittääkseni oli Ypö-viiden toinen keikka hajoamisen jälkeen. Teillä näyttää olevan tapana kokoontua esiintymään noin kymmenen vuoden välein. Sattumaa vai kolmenkympin, nejänkympin jne. kriisi?
 MS: Sattumaa, joka kerralla on ollut joku syy, levyjulkaisu tai jotain muuta vastaavaa.
 MH: Ei meillä mitään kriisejä ole. Yleisöllä on kun haluavat kuunnella hyvää musaa kymmenen vuoden välein.

Te onnistuitte tekemään aikoinaan jotain melko ainutkertaista ja olemaan “oikeassa paikassa oikeaan aikaan”. Miltä nuo vuodet ‘77 -’80 jälkikäteen tuntuvat? Onko jotain jonka tekisitte toisin tänään?
 MH: Tuntuvat helvetin hienoilta. Silloin oli elämä edessä ja tukka takana, kellokin näkyi. Aika paljon nykyisestäkin maailmankuvasta/moraalista/etiikasta on peräisin tuon ajan ajatuksista. Homman olisi tietysti noin käytännössä voinut tehdä ammattitaitoisemmin. Siis lähinnä keikkamyynnin ja logistiikan sekä levy-yhtiön pyörittämisen.
 MS: Olisi voinut olla järkevää ottaa aikalisä ennen säntäämistä studioon tekemään Halpaa lystiä -levyä. Olisi voinut miettiä ja huilata vähän. Mutta jälkiviisaus on turhaa, eli no regrets!

Kuinka paljon nykyään vielä törmäätte keikkojen ulkopuolella ihmisiin, jotka muistavat Ypö-viittä tavalla tai toisella?
 MS: No esimerkiksi rautakaupassa myyjä saattaa kysyä että laitetaanko tähän laskuun merkiksi “Ypö-Viis”. Tai että kolleega töissä paljastuu entiseksi diinariksi joka kävi salaa kavereiltaan meidän keikoilla! Tämmöistä.
 MH: Kyllä aika usein jossain konserteissa ja baareissa joku uppo-outo tulee taputtamaan olalle ja kysyy että ooksä soittamut Ypö-Viidessä. Se on hieno tunne että on joskus saanut jollekin aikaan reaktion jonka tyyppi muistaa vieläkin.

Tampereella yleisö oli sekoitus nuoria punkkareita ja vanhempia asianharrastajia, joukossa joku jopa Karhulan poikii liven keikalla ollut ja sattumalta päivän lehdestä keikan huomannut. Miltä tuntuu se, että paljon alkuperäisen uranne jälkeen syntyneet osaavat keikalla sanat ulkoa? Ja se, että ylipäätään tulevat keikalle juuri teitä katsomaan?
 MH: Hauskaa, että meininki on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Ei nää nykyajan nuoret taida niin poispilattuja ollakkaan kuin väitetään…
 MS: Sehän on hienoa ja tuntuu hyvältä. Ettei ole ihan hukkaan mennyt se nuoruus.

Rabbella on varmaan ammattinsa vuoksi mielenkiintoinen suhde “Kaupunki muistaa nuoria” -kappaleeseen?
 MS & MH: Varmaan.

Raressa ja Pop-lehdessä on aiemmin ollut suhteellisen kattava historiikki Ypö-viiden elinkaaresta, mutta kertokaapas mieleenpainuvin keikkamuistonne takavuosilta?
 MS: Kotkan työväentalolla keikka keskeytettiin poliisin toimesta kun oli tullut valituksia metelistä. Kuumana kesäiltana joku keksi avata ikkunat kadulle päin. Konstaapelit astelivat lavalle kesken settimme ja meiltä paloi päreet. Auoin päätäni ja konstaapeli sanoi että “siä lähet nyt kamarille”, mutta siinä hässäkässä karkasin takaovesta ulos ja pääsin karkuun!
 Vandaalien kanssa matkustettiin kerran vuorokauden verran yhtä soittoa Lappiin keikalle ja perillä huomattiin että olennaisia osia rummuista oli jäänyt Hyvinkäälle. Silloin jotakuta harmitti kovasti.
 Hilsekonsertti oli hauska ja myös Eppu Normaalin rahat pois -konsertti. Tampereella käytiin muutenkin aika paljon. Kuin myös Helsingissä, jopa Tavastialla. Sitten oli hienoja keikkoja lavoilla, jossain Puumalan pistohiekoilla yms. Mahtavia kesämuistoja!
 MH: Tämä menee vähän sen ajan yleiseen asenteeseen rokkitouhuja kohtaan. Oltiin Juvan Kaarihallilla pääesiintyjänä ja vedettiin hyvä keikka ja väkeäkin oli. Keikan jälkeen menin sopimuksen kanssa hakemaan keikkaliksaa järjestäjilta (joku paikallinen painiseura). Ukkeli tokaisi että ei me teille mitään makseta kun te olitte niin HUONOJA. No parkkeerasin istumaan sinne painikolossien keskelle sopimus kourassa. Noin tunnin päästä äijät kypsyivät ja iskivät rahat kouraan. Poistuin kättelemättä.

Keikkapaikkanne?
 MH: Ehkä hienoimpia keikkoja tehtiin Kotkan nuorisoseurantalolla (sieltä kaikki oikeastaan alkoi), Tampereella YO-talolla ja Tekulla.
 MS: Ehkä mieleenpainuvinta oli kuitenkin keikkailu kotiareenalla, Kotkan Nuokkarilla elikkä Nuorisotalolla. Kova meininki!

Mielestänne paras Ypö-viis biisi? Ja miksi juuri se?
 MS: Paha mennä sanomaan, aika monta on hyvää! Mari Pogoaa on tietysti ihan nappiin osunut popkappale ja Kaupunki muistaa nuoriaan on sävellyksenä aikas pätevä. Hyvästi masentava maanantai on hieno ja Rakkauskirjeet ihan täydellisen linjakas biisi. Mikkitelineestä on puolet minun on älyvapauden riemuvoitto. Mutta jos nyt väkisin pitää valita joku tietty biisi, niin kyllä se on Energia on A ja O, se kiteyttää melkein koko homman minun mielestäni ainakin.
 MH: Vaikea kysymys, ehkä Energia on A ja O, sehän on tavallaan Ypö-Viiden asennejulistus.

Mitä suunnitelmia Ypö-viiden suhteen on jatkossa?
 MS: On ollut puhetta että voisi tehdä joitakin keikkoja ehkä jopa ihan lähivuosina! Ehkä jo ensi kesänä. Katsotaan nyt, juonia punotaan ja tarjouksia otetaan vastaan!
 MH: Ei mitään tarkkaan sovittua vielä, ehkä jokunen keikka vielä tehdään ja CD:n ilmestymistä odotellaan.



Hannu Jokinen

---