The Flaming Lips - U.F.O.s at the Zoo

Warner Music 2007

Julkaistu : 1 maaliskuu 2008

Massiivisista esiintymisistään tunnetulta The Flaming Lipsiltä on odotettu virallista konserttijulkaisua jo pidemmän aikaa. U.F.O.s at the Zoo -DVD täyttää näitä toiveita, sisältäen ’legendaarisen’ eläintarhakonsertin lyhentämättömänä, pienillä lisävärityksillä koristeltuna. Keikka on taltioitu Oklahomassa, yhtyeen kotikaupungissa.

Avaruusaluksien ja ilmapallojen täyttämä show on tuttu monelle yhtyeen livenä nähneille, mutta etenkin niille jotka ovat nämä unohtumattomat elämykset ohittaneet, on DVD pakollista väijyttävää.

Keikan settilista on odotettu, viimeisimpien albumien hittejä yhtye ei vahingossa unohda. Myönnettävä on, että yhtye on toimivimmillaan juuri hittimateriaalinsa kanssa. Innostuessaan avaruusrokkaamaan, se saattaa hetkittäin unohtaa yleisönsä keskittyen lähinnä etsimään ja tuottamaan soittimistaan ja efekteistään mitä eriskummallisimpia ääniä. Siitä syystä fleimareiden keikat eivät koskaan ole täysin toistensa kaltaisia, joka plussaksi laskettakoon.

Wayne Coynen, Steven Drozdin ja Michael Ivinsin ja kiertuerumpali Kliph Scurlockin yhteissoitto on vuosien myötä hioutunut. Silti sointi on edelleen rakastettavan kulmikasta. Tästä osakunnia rumputaiteelle, miksauksen erittelevyydelle ja nykymusiikissa niin kaivatulle rehelliselle kolistelulle.

Väliin saavat kommenttejaan sanoa paikalliset keikkaa odottavat fanit. Kommentointi sotkee keikan intensiteetin täysin, mutta osaltaan tuo siihen oman yltiöamerikkalaisen vivahteensa, joka eurooppalaisintellektuellia hymyilyttänee. Vaihtoehtoinen pyöritysmahdollisuus olisi kenties paikallaan. Omanlaisia kuvatervehdyksiään esittävät myös eläintarhan vakituisemmat asukit.

5.1 -ääniraita on todella äänekäs, tasaisesti joka suunnasta, soveltuen yhtyeen megalomaaniseen äänentuottokykyyn täydellisesti. Sekatekniikalla kuvatun tallenteen kuva on monin paikoin suttuista ja rosoista, uudemman tekniikan tarjoamat mahdollisuudet eivät Flaming Lipsiä vielä houkuta. Värit leviävät ajoittain mössöksi, varmasti tarkoituksellisesti.

Kansilehden ja alkutekstien sympaattinen, täysin yhtyeen näköinen ulkoasu miellyttää. Wayne Coynen sisäkannen vuodatus on herttaista mielenlaajentajien vahvistamana kirjoitettua tajunnanvirtaa, jonka lukemiseen vaadittaisiin vähintään samantasoinen turvotus.

Ekstroja nähdäkseen pitää kuluttajan omistaa tietokone ja DVD-asema. Sitä kautta pääsee käsiksi piilotettuun materiaaliin. Siellä on mahdollisuus kuunnella kappaleita audiona, latailla lauluja ja taustakuvia koneelle, katsella kansipaperia näytöllä, tehdä omia soittoääniä biiseistä, sekä miksata The Yeah Yeah Yeah Song aivan omin käsin.


Pisteet: 4/5


Vesa Aleksi

---