- The Ronski Gang

Julkaistu : 1 syyskuu 2005

Keikkatantereet, Here We Come!

Debyyttialbumi sai hyvän vastaanoton nostaen Ronski & Exoticin suosiota siinä määrin, että seuraava albumi, keväällä 1976 äänitetty, mutta vasta loppuvuodesta julkaistu Here We Come, oli edeltäjäänsä vahvempi työ ainakin siinä mielessä, että se koostui covereiden sijasta pelkästään omista biiseistä. Kiekko äänitettiin Marcus Music-studioilla Tukholmassa ja tuottajana hääri Rene Angelvuo. Erityisen hyvin toimivat Hate Sjöblomin balladit Sittin’ on a Bench ja jopa radiohitiksi osoittautunut I Miss My Baby, keskitempoinen The Whole World’s Goin’ Crazy sekä jyräysosastosta singlebiisi Oh My Boogie, Like A Whip, sekä Maybe. Levyn muu anti, joka koostuu biiseistä Here I Come, I’m Gonna Be with You, I Take What I Want, Some Day, Every Night, sekä hauska päätöskappale Take That Wine on toki pätevää, mutta ehkä hivenen keskinkertaisempaa, levyn parhaimmistoon verrattuna. Etukannessa bändi poseeraa lentokentällä ja takakannessa on päästy peräti DC-10 koneen ohjaamoon. Jopa yli 20 000 kappaletta myyneestä Here We Come-albumista muodostui Ronskin ja kumppaneiden suurin myyntimenestys, ja tämän päivän kriteereiden mukaan se olisi reippaasti ylittänyt kultalevyrajan.
 Näihin aikoihin Ronski & Exotic, jolla oli takanaan satoja esiintymisiä jopa ennen ensimmäistä pitkäsoittoa, oli nyt melkoinen keikkajyrä ja esiintymispaikkoina olivat kaikki keskeiset keikkamestat, niin kesä-, kuin talviolosuhteita ajatellen. Ja niitähän maassamme löytyi Hangosta Kittilään. Mainittakoon vaikka legendaariset Köyliön Lallintalo, Evijärven Nuorisoseuran talo, Eräjärven Rönnin lava, Alavuden Aulava, Jyväskylän Suurlava, Punkalaitumen Särkkä ja Sodankylän Työväentalo jne. Kerran yhtye lämmitteli jopa niinkin yllättävää nimeä kuin Bay City Rollersia Pasilan Messukeskuksessa saaden itsekin osansa innokkaiden ”beijari”-fanien, suosikilleen lahjoittamasta nallesateesta.
 Yleensä bändi heitti normaaleja, kahdesta setistä muodostuneita keikkoja. Ohjelmaa riitti kuitenkin koko illaksi, sillä ennen Ronski & Exoticin esiintymistä sekä yhtyeen settien välissä erityisesti soulklassikoita suosineesta levymusiikista piti huolta dj Ipi. Erityisesti kesällä 1977 bändi teki valtavasti keikkoja ja sen liksat olivat aivan maamme terävintä kärkeä. Myös visuaalinen anti oli keskeinen osa imagoa. Yhtye tuli tunnnetuksi valkoisista esiintymisasuista ja live-esiintymisissään se hyödynsi näyttävän valoshown lisäksi myös savu- ja kuplakoneita, tulipatsaita ja muita efektejä.
 Samaisen vuoden syksynä ilmestyneen The Rollicking Good Times- albumin äänityksistä vastasi Tom Vuori Finnlevy-studioiden ja Harald Burgon sekä Timo Tarvainen Soundtrack-studioiden osalta. Tuottajan roolissa toimi edelleen Angelvuo. Edeltäjiinsä verrattuna albumin musisointiin on löytynyt aivan uudenlaista melodista iskevyyttä ja se lieneekin Ronski & Exoticin onnistunein levy. Jyräysbiisiensä (Livin’ and Lovin’, Shake, Bake and Take It, I Can Do It ja Darlin’) vastapainoksi etenkin Get A Chance ja singleksikin valittu Julie-Ann omaavat rullaavuudessaan selkeää hittipotentiaalia. Slovareita edustavat tällä kertaa It’s Time to Go sekä veikeän bassokuvion sisältävä Someone to Love. I’ve Got to Make You Love Me yltyy hitaasta alustaan kunnon paahtopalaksi ja lähes maratonmittoihin yltävä nimikkoraita The Rollicking Good Times edustaa sekin mainiota melskausta. Tällä kertaa kansi-ideana hyödynnetään ilmailuaiheesta poiketen autoteemaa, yhtyeen poseeratessa öisessä pimeydessä parin auton keskellä.

Kitaristin – ja nimenvaihdos

Vuonna 1978 yhtyeen kitaristi vaihtui, sillä soittoon kaivattiin vaihtelua. Lindströmin tilalle tuli Olavi Pekkola, jonka musisointia Ronski & Exoticin jäsenet olivat kuulleet Sleepy Sleepersissä ja kokeneet soittotyylin sopivaksi omalle yhtyeelleen. Pekkola olikin valmis lähtemään messiin Sjöblomien ja Eklundin bändiin, jonka nimi vaihtui jälleen miehistönvaihdoksen myötä. Näin syntyi The Ronski Gang.
 Ensimmäinen uudella nimellä tehty albumi Sold Out äänitettiin Soundtrack-studioilla huhtikuussa 1978 tutuin taustajoukoin. Singleksi albumilta irrotettiin mainio tarina Larry & Johnny ja mukana oli vaihteeksi myös lainamateriaalia Rolling Stones-covereiden I’m Allright It’s All Right ja Get off of My Cloud sekä yhä edelleen keikkaohjelmistossa viihtyvän Bobby Womack-biisin I’m Sorry About That myötä. Tanakan albumin ainoa hengähdystauko on Number One ja erityismaininnan ansaitsevat svengaava ja erinomaisen kertosäkeen sisältävä nimikkobiisi Sold Out sekä uljas finaali I Just Wanna Be Free. Kitaraosastoon on Pekkolan myötä tullut aivan uudenlaista tanakkuutta. Kansikuvana on tällä kertaa tunnelmaa livekeikalta- lieneekö levyn nimi viittaus yhtyeen suosioon keikkabändinä? Pekkolan tultua bändiin kiinnitettiin vielä entistä enemmän huomiota myös visuaaliseen puoleen, keikoilla hyödynnettiin uutena juttuna valkokankaita, joilta näytettiin erilaisia kuvaefektejä mm. kitarasoolojen aikana jne.
 Bändi julkaisi vielä loppuvuodesta veikeän joulusinglen Santa Claus is Comin’ to Town/Reindeer Twist, joka painettiin punaiselle vinyylille. Vuonna 1979 ilmestyneen uuden pitkäsoiton Run Don’t Walkin tuotannosta vastasi ennen kaikkea Hurriganesin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut Richard Stanley. Kyseessä on yllättäen yhtyeen coverpainotteisin albumi ja lainoja edustavat Renegadesin Do The Shake, Dylanin/Manfred Mannin If You Gotta Go Go Now, Gerry & The Pacemakersin It’s Gonna Be Allright, Shirellesin/Manfred Mannin Sha La La, sekä Swinging Blue Jeansin Hippy Hippy Shake. Run Don´t Walk lienee myös bändin slovarivoittoisin levy. Selkeää runttausta sillä edustavat ainoastaan raidat Little Empress sekä Small Time Clown. Monipuolisuutta tarjoaa etenkin nimensä veroinen Ska Beat ja We Love the Music on varsin koskettavaa menneiden vuosien muistelua. Soundiensa osalta Run Don’t Walk ei kuitenkaan valitettavasti tarjonnut aivan sitä, mitä Richard Stanleyn veroiselta tuottajalta olisi ollut lupa odottaa. Albumin kannessa nähdään liekehtivä, suojatien liikennemerkkiä mukaileva teos. Oikeassa merkissä normaalisti kävelevä hahmo on vain maalattu juoksemaan. Yhtye siirtyi albumin myötä EMI:ltä RCA:n hoiviin ja kyseessä on eka uudelle levy-yhtiölle tehty albumi.

Kaksi klassikkoalbumia

Yhtyeen meininki piristyi huomattavasti edellisen, hieman hitaahkon cover-voittoisen älppärin myötä, sillä Vuonna 1980 ilmestynyttä pitkäsoittoa Night Attack voi hyvällä syyllä pitää Ronski Gangin mestariteoksena. Albumi koostuu pelkistään omista ja varsin laadukkaista biiseistä. Tuottajana Takomon studioilla oli tällä kertaa Kassu Halonen ja teksteistä vastasi Frank Robson lukuunottamatta yhtyeen virallisen tekstittäjän, eli Haten käsialaa olevaa Sad Sad Jenny-raitaa. Kitaristeina levyllä vierailivat Muta Manninen, sekä itse Albert Järvinen, joka soitti soolon päätösraidassa Hitch Hike. Basisti Kaj Eklundin käsialaa olevat Back on the Road Again ja C’mon and Love Me edustavat, erinomaisen popbiisin Broken Windowsin ja tarttuvan Sad Sad Jennyn tavoin levyn selkeintä hittiainesta. Vinyyliä tutkittaessa, molempien puoliskojen avausraidat Roll Me ja Cry Cry Cry jyräävät iskevämmin kuin yhtyeen biisit koskaan aiemmin. Backseat Boogie ja Betty ovat miellyttävän rentoja välipaloja ja Honey Wine sekä Woman jalostuneempia menobiisejä. Albumin kannessa sininen ja ”teksturoimaton”, toisen maailmansodan aikaisen Stuka-syöksypommittajan näköinen lentokone syöksyy pimeältä taivaalta kohti öistä kaupunkia.
 Yhtyeellä oli saman vuoden aikana kimppakeikka rockabillyn suurimpiin nimiin lukeutuneen Crazy Cavanin kanssa Lohjan Tanhuhovissa ja ronski rokkaus upposi mainiosti myös teddyihin. Ennen viimeistä täyspitkäänsä Ronski Gang julkaisi yllättäen myös suomenkielisen pikkuhitin Oo mikä sä oot sekä todellista melodista dynamiittia tarjoilleen singlen Restless Child/Stop the World.
 Vuonna 1981 Ronski Gang oli mukana rockelokuvassa Rokkidiggari, jonka soundtrack-albumilla yhtye esittää raivoisasti biisit Lotta Lies ja Small Time Clown. Kappaleet taltioitiin Tammisaaren Ramsholmenissa ja kyseessä oli uuden kitaristin Kimi Engströmin eka keikka Ronski Gangissä. Bändi nimittäin oli päättänyt jykevämmän livesoundin takaamiseksi ottaa toisenkin kepittäjän riveihinsä. Leffan muista nimekkäistä esiintyjistä mainittakoon Hurriganes, Sleepy Sleepers, Pave’s Mistakes, sekä Kojo.
 Olli Pekkolan siirryttyä Teddy And The Tigersistä tutun Aikka Hakalan Bad Sign- bändiin, hänen tilalleen tuli kitaristiksi Jakke Pätäri ja Ronski Gang julkaisi sen hetkisen uran viimeiseksi jääneen pitkäsoittonsa Rock ´n Roll vuonna 1983 Upi Sorvalin tuottamana. Albumi edustaa lähes edeltäjänsä veroista tasoa. Erityisen onnistuneita ovat mainiot perusrokkaukset Who You Gonna Love ja Beautiful Body, tunnelmapala Let Me Whisper, jalostuneet Down on My Knees ja Oh My My, sekä aivan erityisesti You Keep On Running. Yhtyeen siltä erää viimeinen single, huikea Baby Baby ilmestyi 1984. Kappaleen syntyhistoria on mainio. Ronski ja Jakke olivat naukkailleet puoli pulloa Aqua-merkkistä viinaa ja kehitelleet sitten vallinneissa fiilareissa kyseisen biisin. Jakke ei kuitenkaan päätynyt levylle soittamaan vaan Kimi Engström hoiti kaikki kitaroinnit ja lisäksi biisillä vieraili Pepe Ahlqvist huuliharppuineen.

Back on the Road Again

Vuonna 1993 The Ronski Gang palasi keikkalavoille tehden kotimaassa laajahkon 25- vuotisjuhla- kiertueen kokoonpanolla Ronski, Hate, Misteri, Kimi sekä vierailevana kosketinsoittajana Mikko Rintanen. Itse todistin bändin livekunnon Joensuun Willyssä ja setti, joka käsitti materiaalia Rubber Bulletsista Exotic- ja Gang-kauden klassikoiden kautta Tommy James & The Shondellsin Mony Monyyn oli melkoisen tanakkaa musisointia. Bändiltä on, kuten alussa mainittiin, tänä vuonna julkaistu koko levytysuran kattava tuplakokoelma Still Shakin’ – The Ronski Gang Anthology, joka pitää sisällään vanhan materiaalin lisäksi myös tuoreita liveraitoja, jotka on taltioitu Lohjan Rantajameissa 17. heinäkuuta 2004. Lisänä on myös uusi studioäänite Someone to Call My Own – selkeää hittimateriaalia muuten. Tuoreet keikkaäänitteet ovat biiseistä Mony Mony, I’m Sorry About That, Hippy Hippy Shake ja Do the Shake, joista bändin nykyinen kitaristi Kiffe on miksanut erinomaiset tallenteet. Jälleen ilmailuaiheinen ja huolella toteutettu kansitaide on ainakin lentokoneista pitävien mieleen Spitfireineen ja Messerschmitteineen. Tänä kesänä bändi on esiintynyt mm. Järvenpään Puistobluesissa ja seuraavat keikat ovat Forssan Tyykiblues-tapahtumassa 6.8 elokuuta ja Virkkalapäivät Lohjalla 20. elokuuta. Nykyään yhtyeessä vaikuttavat Ronskin, Haten ja Misterin lisäksi kitaristit Vesa Kääpä sekä jo edellä mainittu Haten poika Kiffe. Vaikka orkesterin levytykset eivät kenties aivan täysosumia Night Attack-albumia lukuun ottamatta olleetkaan, on The Ronski Gang aina ollut kerrassaan erinomainen live-esiintyjä ja tällä hetkellä yhtye on ehkäpä tiukemmassa vedossa kuin koskaan. Let’s Rock!



Pertti Pulkkanen

---