Suomalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat viime aikoina olleet aktiivisesti läsnä lehtien uutissivuilla. Milloin on julistettu piraattisodan saavutuksista, milloin on tapeltu ravintoloiden, taksien tai kirkon tarjoaman musiikin käyttömaksuista, milloin on ruodittu heikon levymyynnin syitä jne.
Jos perusteet joidenkin asioiden kohdalla ovat joskus ihmetyttäneet, on tekijänoikeusjärjestöjen pointti ollut ymmärrettävissä. He ovat halunneet, että musiikin hyödyntämisestä maksetaan palkkiot tekijöilleen. Nyt taistelutantereella on kuitenkin aloitettu kokonaan uusi hyökkäystyyli. Teosto on hyökännyt kynnet pystyssä suurimman kansallisen levy-yhtiön Poptorin kimppuun ja hakenut yhtiötä konkurssiin perusteilla, jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.
Mistä sitten ylipäätään on kysymys? Tilanne, jossa renki lähtee ajamaan isäntäänsä konkurssiin, on jo lähtökohdiltaan mieletön. Levy-yhtiöiden juoksupoikana ja johtajana jo 70-luvulta toiminut Poptorin toimitusjohtaja Erkki Puumalainen selvittelee tässä artikkelissa asioiden taustoja.
Jupakan taustalla on tekijänoikeusmaksut, joita Poptorilta pääsi kertymään Teostolle, kun jälkimmäisen tietojärjestelmässä oli ongelmia ja se laskutti levy-yhtiöltä maksuja liian vähän. Virheen huomattuaan Teosto lähetti Poptorille laskutusoikaisun. Maksuista tehtiin levy-yhtiön ja Teoston välillä maksusopimus, jonka mukaan Poptori tilittää Teostolle laskutusoikaisumaksuja 5 000 euroa kuukaudessa.
Syyskuussa 2003 Teosto vaati saada muuttaa tehtyä sopimusta tiukemmaksi ja edellytti, että Poptori maksaa vuoden loppuun mennessä rästimaksuja 100 000 euroa. Siis yli puolentoista vuoden maksut neljän kuukauden aikana. Myöhemmän osalta Teosto edellytti sopimusta muutettavaksi niin, että Poptori lyhentäisi velkojaan 10 000 euroa kuukaudessa. Puumalaisen mukaan Teosto ei perustellut päätöstään muuttaa aiempaa sopimusta mitenkään.
Muiden suurinvestointien rasituksesta huolimatta Poptori kykeni maksamaan viime vuoden puolella Teostolle vaaditut 100 000 euroa. Kuluvan vuoden alussa Poptori pyysi Teostolta alkuvuoden kuukausien tekijänoikeusmaksuista vapautusta niin, että yhtiö kuroisi tämän myötä syntyvät velat syksyyn mennessä kiinni.
Teosto ei ollut lainkaan innostunut Poptorin ehdotuksesta. Kuluvan vuoden helmikuussa NCB:n johtaja Henning Jacobsen ja Teoston Tuomo Metsäketo vierailivat Poptorin toimistolla ratkaisemassa tilannetta. Puumalaisen mukaan Jacobsen totesi tuossa yhteydessä, että maksuaikatauluista sopiminen ei tuota ongelmia.
Poptorin taholta ongelmaa pidettiin ratkaistuna ja Puumalaiset mukaan yhtiö jopa suoritti Teostolle maaliskuun lopulla omaehtoisesti 4 000 euron maksulyhennyksen velkasumman pienentämiseksi. Huhtikuun 5. päivänä Teosto kuitenkin iski Poptorin kimppuun ilmoittaen, että se ei hyväksykään suullisesti sovittua maksuaikataulua, koska sitä ei oltu kirjallisesti vahvistettu. Suullisen sopimuksen olemassaoloa järjestö ei edes pyrkinyt kiistämään. Tuo oli Puumalaisen mukaan ensimmäinen yhteydenotto Teoston suunnalta sitten helmikuisten neuvottelujen. Siinä ei puhuttu enää saatavien maksuaikataulusta sopimisesta, vaan ilmoitettiin perinnän jättämisestä käräjäoikeudelle ja Poptorin hakemisesta konkurssiin 102 744 euron saatavien vuoksi.
Poptorin vastaisku
Poptori ei jäänyt hiljaisena katsomaan Teoston toimintaa. Vielä samalla viikolla yhtiö perusti jupakkaan liittyen postituslistan sekä julkaisi aiheen tiimoilta tiedotteen. ”Teosto on ryhtynyt tuuppimaan työnantajaansa tavalla, joka ei jätä vaihtoehtoja. He ovat ottaneet aktiivisen roolin tämän maan kilpailutasapainoon vaikuttamisessa. (…) Tätä leikkiä he eivät voi voittaa.”, jyrisi Puumalainen tiedotteessa.
Paitsi herrasmiessopimuksen sitovuudesta, nosti Puumalainen pöydälle myös NCB-maksut, joita Poptori joutuu hänen mukaansa maksamaan noin tuplasti sen verran kuin muut suomalaiset suuret levy-yhtiöt. Syynä on se, että Poptorille ei ole myönnetty NCB-sopimusta, vaan yhtiötä käsitellään pienkustantajien lailla kertatuottajalisenssillä, jolloin maksut ovat huomattavasti korkeammat ja toimintaehdot tiukemmat. Puumalaisen mukaan kertatuottajahinnoittelu on sinällään perusteltua, sillä aiheuttaahan yksittäinen pienkustanne enemmän hallintokuormaa kuin suurten levy-yhtiöiden julkaisut. Poptorin sijoittamista kertatuottajien joukkoon ja NCB-sopimuksen myöntämisen esteitä Puumalainen sen sijaan ei ymmärrä. Ja kieltämättä, Teoston perustelut linjalleen ovat olleet vähintäänkin hämmentävät. Sen mielestä yhdeksän vuotta toiminut Poptori ei ole kyllin vakiintunut julkaisija. Parhimmillaan miljoonan levyn vuosimyyntiin yltävä levy-yhtiö on siis Teoston silmissä samalla viivalla kuin satunnaisesti omakustannelevyn julkaiseva katulaulaja. – Kuinka me tästä voisimme enempää vakiintua, kun meidän ei sallita pelata samoilla pelisäännöillä kuin muiden isojen levy-yhtiöiden, Puumalainen kysyy.
Julkaisijan maksettavaksi koituvat tallentamiskorvaukset eivät ole aivan mitätön summa Poptorin volyymilla. Vaikka yhtiö alhaisten kuluttajahintojensa vuoksi selviääkin kuluista minimisummalla, kertyy levyä kohti kuluja kuitenkin 0,61 euroa. Hintakehityksen todentamiseksi Puumalainen toteaa, että markka-aikaan vastaava maksu oli alimmillaan 1,7 markkaa, eli yli puolta pienempi.
Tallentamiskorvauksen teoreettinen summa on reilu 9% levyn verottomasta tukkuhinnasta. Kuitenkin levyjen halpamyynnissä Teosto rokottaa julkaisijaa ankarammin minimikulusumman vuoksi. – Koko Teoston rooli on täysin vääristynyt. Levyistä maksetaan korvauksia prosenttien mukaan levyjen hinnasta. Kuitenkin Teosto on määritellyt, että minihinta, josta korvaus lasketaan, on noin 10 euroa levyä kohden. En ymmärrä, että mistä Teosto löytää itselleen oikeutuksen tällä tavoin pyrkiä kontrolloimaan äänitteiden hinnoittelua ja pyrkiä rajoittamaan vapaata hintakilpailua, Puumalainen jyrisee.
Nyt Puumalainen on ryhtynyt selvittämään mahdollisuuksia periä Teostolta takaisin liikaa maksettuja NCB-maksuja: – Vapaan kilpailun ja siitä säädetyn lain perusteella Poptorin tulee saada kilpailijoihin nähden sama kohtelu sekä taannehtiva hyvitys liikaa perityistä ”hallintokuluista”. Tarkennamme parhaillaan laskelmiamme, mutta summa nousee joka tapauksessa useisiin satoihin tuhansiin euroihin.
Erimielisyydet Teoston kanssa, muita suuria kustantajia suuremmat tallentamiskorvaukset ja levyjen hintojen nostoon kannustavat Teosto-maksut eivät kuitenkaan ole saaneet Poptoria nostamaan tuotteiden hinnoittelua. Itse asiassa kehityssuunta on juuri päinvastainen. – Päätimme Poptorilla juuri laskea levyjemme hintoja entisestään. Hitit-sarjan levyt, jotka sisältävät uusia nauhoituksia, maksavat jatkossakin 5,9 euroa. Sen sijaan laskimme sellaisten kokoelmien, joissa hyödynnämme vanhoja nauhoituksia, hintaa 4 euroon kappale.
– Poptorin julkaisemat artistin uutuusalbumit maksavat 10 euroa, dvd:t 18 euroa ja kokoelma-dvd:t 12 euroa, Puumalainen listaa edelleen yhtiönsä hinnoittelupolitiikkaa.
Levyjen hinnoittelusta puhuttaessa Puumalainen ottaa esimerkikseen aikakauslehdet, joissa levyjen tapaan on samantyyppiset pohjakulut olemassa. – Aikakauslehdet maksavat muutaman euron kappale ja niitä myydän satoja tuhansia viikottain. Jos lehdet maksaisi 20 euroa, ei niitä monikaan ostaisi. Aivan samanlailla ankara hinnoittelu karkoittaa potentiaalisia ostajia musiikkikaupoista.
– Haluan korostaa, että hinnoittelulla emme pyri harrastamaan hyväntekeväisyyttä, vaan tekemään tulosta siinä missä mikä tahansa muukin yritys. Kymmenessä vuodessa Suomen talous on kasvanut 35%. Samaan aikaan äänitemarkkinoiden kasvu on pysähtynyt ja sen osuus bkt:sta on heikentynyt tuntuvasti. On typerää, että musiikkiteollisuus ei vakavasti ajattele keinoja, jolla se pystyy lisäämään omaa menestystään.
Poptorin menestyksen jatkumiseksi Puumalainen kertoo yrityksen panostavat voimakkaasti uusiin tuotteisiin. – Tällä hetkellä me pyrimme myynnin kasvattamisen sijaan laajentamaan tuotevalikoimaamme. Viime vuoden lopulla teimme lähes 400 000 euron investoinnit musiikki-dvd:iden ja muiden uutuustuotteiden tuotekehitykseen.
Tämän vuoden alussa Poptori toi markkinoille joukon musiikki-dvd:itä. Yhtiö on voimakkaasti alkanut panostamaan nyt myös lasten julkaisuihin ja karaokevideoihin. Mm. näissä tuotteissa Poptori näkee selvää kasvupotentiaalia.
Puumalainen puhuukin selvästi mieluummin viihdeteollisuuden tulevaisuudennäkymistä kuin nykytuotteiden menekistä. Poptorin nykytuotteiden myyntiluvuilla mies ei ole innostunut kehuskelemaan. – Jossain puolen miljoonan ja miljoonan levyn välillä meidän vuosimyynti liikkuu, Puumalainen toteaa.
Ei sotaa, vaan kohtuutta
Puumalainen haluaa korostaa, ettei hän halua julistaa Teostoa vihollisekseen. – Missään nimessä pyrkimyksenä ei ole alkaa käymään sotaa Teostoa vastaan. En minä koe tuota tahoa miksikään viholliseksi. Mutta kyllähän se niin on, että täytyy asioista pystyä keskustelemaan. Jos me toimitamme kauppaan väärää tavaraa, niin emme mekään rupea hankaliksi, kun asiakas siitä huomauttaa. Samanlailla meilläkin on oikeus reklamoida, jos meitä laskutetaan väärin tai väärin perustein. En ymmärrä, että tämän seurauksena Teosto lähtee asiattomalle linjalle, saati hakemaan meitä kiistanalaisista laskuista konkurssiin.
– On tärkeää selvittää, miksi Teostossa tehdään tekijöiden oikeuksia ja taloutta vahingoittavaa työtä. Onko taustalla suurten levy-yhtiöiden intressi tuhota markkinahäirikkö, joka lisää kotimaisen musiikkituotannon kilpailukykyä, Puumalainen kysyy.
Teoston puolustautuminen
Huhtikuun jälkipuoliskolla Teosto julkaisi tiedotteen, jossa se järjestäin kumoaa Puumalaisen väitteet. Teoston mukaan Poptori on mm. laiminlyönyt tallennuskorvauksen maksuja perustamisvuodestaan 1995 lähtien ja rikkonut tehtyjä maksusopimuksia.
Sopimustuottajien joukkoon Poptoria ei ole Teoston tiedotteen mukaan kelpuutettu siksi, että yhtiö ei ole kyennyt sitoutumaan tiettyihin kirjanpitoon, raportointiin ja maksuaikatauluihin liittyviin velvoitteisiin.
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen soppa, jonka suhteen kaikki ovat varmastikin samaa mieltä siitä, että joku tässä asioiden selvittelyssä saa nenilleen ja pahasti.
Poptorin tuotteista saa kukin olla mitä mieltä haluaa, mutta liiketoiminnan toimivuuden suhteen mielipiteitä ei tarvita, tulokset puhuvat puolestaan. Ensi vuonna yritys juhlii jo kymmenvuotissynttäreitään. Tänä aikana yhtiö on julkaissut kolminumeroisen määrän levyjä, joiden yhteismyynti yltää miljooniin kappaleisiin. Aivan sattumaa ei liene sekään, että viimeisen parin vuoden aikana monet maamme kiintotähdistä ovat siirtyneet Poptorin levyttäjiksi. Heidän joukossaan mm. suomipunkin kummisetä Pelle Miljoona sekä iskelmätähdet Markku Aro, Meiju Suvas ja Jukka Kuoppamäki.
« Irwinin ottopoika Ari Goodman palasi lavoille Suomalaisia levydivareita (osa 10): Levy-Eskot »