Bob Dylan - Muistelmat osa 1

Johnny Kniga 2005

Julkaistu : 19 joulukuu 2005

Tässä kirja, jota monet ovat odottaneet. Vaikka Bob Dylan on Beatlesin ohella ehkä kevyen musiikin merkittävin vaikuttaja, hän ei ole tekemisistään juuri ääntä pitänyt. Haastatteluja hän on antanut harvakseltaan ja usein, varsinkin uransa alussa, hän on puhunut niissä palturia. Runollisista lyriikoistaan tunnettu Dylan on ollut lähes kestoehdokas kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi, niinpä ei olekaan mikään yllätys, että häneltä luontuu myös kirjallisuus. Dylan kirjoittaa helppolukuista, napakkaa, mutta elävää tekstiä. Muistelmat on kirjoitettu pikemminkin kaunokirjalliseen muotoon kuin perinteiseen muusikkoelämäkertamuottiin – asia, joka tyydyttänee kirjallisuuden ystäviä, mutta jättää faktoja ja paljastuksia janoavat Dylan-fanit nälkäisiksi. Kirjan tapahtumat eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Ei-kronologisuus toimii sinänsä hyvin, mutta kun kyse on useampiosaisesta teoksesta, pitäisi kaikki osat päästä lukemaan putkeen siten, että kokonaiskuva muodostuisi. Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Dylan keskittyy muutamiin elämänsä käännekohtiin, kuten talven 1961 New Yorkkiin saapumiseensa, levytysdiilin tekoon suuren ja mahtavan Columbian kanssa ja 60-luvun lopun taisteluun ”sukupolvensa tuntojen tulkki” –leimaa vastaan. Ajankuvaus on herkullista. Dylan-fanien kannalta mielenkiintoisimmassa jaksossa seurataan kuinka 80-luvulla tekemisiinsä uskonsa menettänyt, mutta tuoretta ilmaisutapaa etsivä Dylan työstää uutta albumia (Dylanin uran parhaimmistoon lukeutuva Oh Mercy) Daniel Lanoisin kanssa. Dylanin kerrontatyyli on poukkoileva jopa siinä määrin, että välillä lukijan on vaikea seurata jutun punaista lankaa. Omia biisejään Dylan ei juuri analysoi tai selittele – mainitseepa vain joistakin, että säkeistöjä olisi ollut enemmänkin kuin mitä levylle päätyi. Suosikkiartistejaan Dylan sitä vastoin kehuu vuolaasti ja luettelee heidän kappaleitaan joskus hieman liiankin kanssa. Haukkumaan hän ei sorru ketään. Musiikin teoriaa Dylan käsittelee (hyvin asiantuntevaan tyyliin) vain jaksossa, missä hän kertoo suunnitelmastaan uudistaa musiikillista ilmaisuaan. Kirja ei sisällä mitään suuria paljastuksia tai likaisia yksityiskohtia, sen sijaan myytin alta paljastuu varsin tavallisen tuntuinen heppu, joka rakastaa perheensä kanssa yhdessäoloa ja lastensa kanssa puuhailua. Muistelmat osa 1 kertoo enemmän Dylanista ihmisenä kuin artisti Dylanin edesottamuksista. Dylanin uran jonkin asteinen tunteminen helpottaa taatusti kartalle pääsyä tätä kirjaa lukiessa. Henkilöhakemisto tämän tyyppisessä kirjassa olisi toivottava lisä. Sisällysluetteloakaan kirjassa ei ole, mutta sille ei juuri ole käyttöä, sillä lukuja on vain viisi. Itse asiassa kirja on yllättävän lyhyt: 299 sivua suhteellisen suurella kirjasinkoolla. Puhetta on ollut kahdesta tai kolmesta osasta. Luettuani Muistelmat osa 1:den, tuntui kuin olisin katselut jotain hienoa repaleisella kankaalla peitettyä taideteosta – miltä teos näyttää kokonaisena? Mielenkiinnolla jään odottelemaan.



Jouko Ollila

---