Eri tekijöitä - Mopolla tähtiin

Poko Rekords 2005

Julkaistu : 1 lokakuu 2005

Poko Rekordsin historiaa esittelevät julkaisut saavat jatkoa, kun aiemmin ilmestyneet historiikkikirja ja cd-boxi saavat rinnalleen dvd:n Mopolla tähtiin. Dvd esittelee yhteensä 37 Pokon videota vuosilta 1981–2005. 135 minuuttia nostalgiaa ja tätä päivää!

Mopolla tähtiin on ristiriitainen dvd. Etenkin 80-luvun nostalgiavideot ovat viihteellisyysarvoltaan aivan ykkösluokkaa. Eppu Normaalin Warsova (-81) ja Hank & His Milkmenin Viimeinen tuoppi (-88) saavat takuulla hymyn suunpieliin, dvd:n annin parhaimmistoa mainiten. Toisaalta, nuo mainitut kappaleet lisäävät sitä kritiikkiä, että miksi 80-luku – tuo musiikkivideoiden kultainen vuosikymmen – on kuitattu kokoelmalla kuudella biisillä? Mielenkiintoista materiaalia olisi varmasti löytynyt enemmänkin.

1990-luvun helmiä dvd:llä edustavat ennenkaikkea The Pansiesin Neighbourhood girl (-96), Ne Luumäkien Onnellinen perhe (-91), Juliet Jonesin Sydämen Räkänokka (-92), Francinen Downtown (-91) sekä Moogemoogsin Kolmen minuutin muna (-92). 90-luvun esityksiä dvd:ltä löytyy 11 biisin verran.

Kuluvan vuosikymmenen antia dvd:ltä löytyykin sitten peräti kahdenkymmenen biisin verran. Ja tämän vuosikymmenen kohdalla dvd:n anti onkin sitten kaikkein mielenkiinnottominta, kuin pidennettyä Levyraatia katselisi. Mutta toki viime vuosinakin musiikkivideoiden helmiä on syntynyt. Guavan Tao Tao (-03) ja Kaupunginorkesterin Anssi ei osaa tanssia (-03) ovat hellyttäviä videoita. Eräänlaista tyylikkyyttä edustavat myös Aknestikin Vedenpaisumuksen jälkeen (-01) ja Ville Leinosen & Valumon Enkeli (-00). Ja kieltämättä Popedan Hilipatipippaa (-01) on niitä biisejä, jotka olisi aikanaan voinut julkaista vain videona.

Vaan laadun vastapainoksi löytyy myös melkoista huttua. Esim. Yö olisi saanut olla dvd:llä edustettuna ennemmin jollain 80-luvun videollaan kuin kappaleen Särkyvää (-01) videolla, josta en parhaalla tahdollakaan osaa mitään positiivista lausua, niin tyylikäs kuin itse kappale onkin. Neljä Baritonia laulamassa Pop-musiikkia (-98) on jo kuultunakin niin kamalaa, että en ollenkaan paheksu sitä, miksi dvd:n alkuvalikosta tämän kappaleen valitessa dvd-soitin alkaakin soittamaan dvd:n kakkosraitaa, Nerdeen Broken Glassia (-03).

Vaikka paljon soopaa mukaan mahtuu, niin noin puolet dvd:n materiaalista on erittäin mielenkiintoista katseltavaa. Useimmiten hauskuustekijän vuoksi, mutta onpa joukossa oikeastikin aivan tyylikkäitä musiikkivideoita. Onneksi kappaleiden ohittaminen ei dvd-aikana ole niin hankalaa kuin vhs-videoiden kultaisella kaudella.


Pisteet: 3/5


Juha Rantala

---