Bällarby Singers - Mitään en tekis toisin

Kiima-Levyt 2009

Julkaistu : 23 joulukuu 2009

Kymmenvuotisen urakehityksen aikana toiseen levyynsä ehtinyt kvintetti parantaa edelleen juoksuaan. Sami Sillantauksen maltillisesti tulkitsemien vokaalien hallinnoima Bällarby Singers esittää moniulotteisesti hillittyä akustispohjaista laulelmaperinteen ja amerikanfolkin sekasotkua, joka ei häpeile lainata palasta irlantilaisesta kapakkafolkista sen enempää kuin rehellisestä kuorogospelistakaan. Vaikka yhtyeen tunnistettava äänimatto ei taustalta poistu, levitetään sävellyksillä ’Mitään en tekis toisin’ -albumin linjaa huomattavasti sitten ’Miten on?’ -esikoisen.
 Americana-sovituksin starttaava Stevie Wonderin konsertti paljastaakin heti alkuun, mistä Sillantaus teksteissään haluaa kertoa. Elämältä jopa elämää enemmän maistuvat kaupunkilaisturinoinnit ovat lähempänä baaripöydän keskusteluja kuin vakavasti otettavia laulunsanoja. Siihen perustuu yhtyeen erottuvuus ja tunnistettavuus. Söpösti svengaava Bulevardilla jättää jenkkimeiningin taakse ja luottaa pelkistettyyn sovitukseensa. Pasuunan säestämä Omassa himassa erottuu levyn sisältäkin omintakeisuudellaan, esikuvien hakeminen olisi vähättelyä.
 Sillantauksen ääni ei kenties ole popmusiikkikentän tarttuvimmasta päästä, mutta nasaalinsa puskiessa esiin, on äänen tunnelma juuri oikea, rikkaan instrumentaation kanssa. Hellyttävässä Köpis ja Dami -kappaleessa tämä illuusio herää erityisenä. Slangimeininki saattaa tosistadilaisia ärsyttääkin. Gospelstandardi Puuttuva vuodenaika on tekstinä tarinaton ja albumin mitättömin, leikaten levyä kuitenkin kauniisti toiselle puoliskolleen.
 Punaisen laulukirjan melodioista lainaileva on myös kauneudellaan hiljentävä Neitsytmatka. Kansanlaulun lailla rullaava Onnellinen talo muistuttaa slaavilaisesta perimästä. Laulurytmiikka ontuu häiritsevästi. Standardilaulelma Ketju on Bällarbya perinteiden äärellä, vähemmän kiinnostavampana.
 Levyn tehokkain ja omaperäisin sävelteos Jointti, skordari ja bussikortti polkee mojovasti lepäävän basson, toistuvien taustalaulujen ja ovelan sävelkierron ansiosta. Hupaisa tarina perusillanvietosta kesäisessä Helsingissä maistuu tutulta. Ihana laulu jatkaa samaa öistä kotimatkaa – varmasti tietoisesti virettä mukailevan laulun säestämänä.
 Singlepotentiaalinen Tokio raivostuttaa ja ihastuttaa samanaikaisesti. Tekstin näsäviisaus ja kekseliäisyys lyövät kättä yht´aikaa. Hokemaan perustuvissa renkutuskertosäkeissä on oma riskinsä, Bällarby Singersien tilanteessa laskelmallisuus kenties olisi syytös väärästä suunnasta. Tänään palaa päättää albumin tekstinsä puolesta harkittuun kohtaan. Syntetisaattoriarpeggion läsnäolon välttämättömyydestä levyn päätöksenä voi olla kahta mieltä.
 Valtteri Bruunin multi-instrumentalismi herkistää paatuneemmankin kielisoitinihailijan äärimmilleen. Mikael Tiittasen pienimuotoinen miksaus ei kaiuttele turhia, jättäen tilan esille. Kaikki tuntuu olevan aivan silmien ja korvien edestä tulkittua – kuin esiintyjä ja kuulija olisivat samassa tilassa samalla hetkellä.


Pisteet: 4/5


Vesa Aleksi

---