Chad Smith´s The Bombastic Meatbats - Meet The Meatballs

Edel 2009

Julkaistu : 23 joulukuu 2009

Parhaiten Red Hot Chili Peppersin rumpalina tunnettu Chad Smith on tehnyt jo useamman levyn pääpestinsä tauolla ollessa. Mukaan on mahtunut superyhtye Chickenfoot ja saman niminen levy, jolla Chad kannuttelee mm. Van Halenista tuttujen Sammy Hagarin ja Michael Anthonyn sekä kitaristien kitaristin Joe Satrianin kanssa.
 Chadin uusin kokoonpano Chad Smith’s The Bombastic Meatbats koostuu kitaristi Jeff Kollmanista, basisti Kevin Chownista ja kosketinsoittaja Ed Rothista. Ammattimuusikoita kaikki tyynni, vaikkeivät niitä suurelle yleisölle tunnetuimpia nimiä olekaan ja tästä johtunee epäilemättä myös kokoonpanon nimi. Näiden musiikillinen kyvykkyys ei kuitenkaan jätä moitteen sijaa ja tämä selviää jo heti levyn ensi tahtien aikana.
 Täysin instrumentaalinen funk-rock levy antaa jokaiselle soittajalle riittävästi tilaa, eikä nojaa miljoonaan raitaan päästäkseen tavoitteeseensa. Tässä mielessä levy on hyvin perinteikäs ja livenä yhtye kuulostaa epäilemättä aikalailla samalta. Pelkän improvisaation sijasta levyllä kuullaan järkeviä kappalerakenteita ja melodioita. Käytännössä siis musiikkia, joka toimisi myös laulettuna.
 Chad on itse kuvaillut musiikissa olevan vivahteita Billy Prestonin meiningin ja Jeff Beckin sekä The Metersin suuntaan. Paras luonnehdinta on kuitenkin erään musiikkia kuulleen alabamalaisen herrasmiehen kommentti siitä, että Meatbats on sellaista musiikkia jota Frank Sinatran voisi kuvitella kuuntelevan samalla, kun tämä nuuhkii kokaa ilotytön takapuolesta. Molemmat kuvauksista kertovat jotain oleellista levyn sisällöstä ja asenteesta.
 Mainitsemisen arvoisia, tiukasti funkkaavia raitoja ovat mm. Need Strange ja Oh! I Spilled My Beer. Tops Off lienee tarkoitettu strippiklubeja varten ja Into The Floyd hämyilyyn.
 Levyltä löytyy myös yksi bonusraita. Tämä Status Spectrum -niminen yli kymmenen minuuttia pitkä livetallenne on hieno päätös levylle ja samalla toimiva mainos siitä, mitä kokoonpanolla on annettavana livemusiikin saralla. Harvoin tätä nykyä jaksaa enää innostua kitarasooloista, mutta Jeff Kollmannin heittäessä uutta vaihdetta kehiin, on vaikea olla tuntematta soiton imua. Ja tämä siitäkin huolimatta, että soitosta paistaa samalla tietty oppineisuus.
 Se kuinka paljon levystä pystyy nauttimaan, riippuu pitkälti siitä millaisesta instrumentaalimusiikista pitää. Chadin soittotyyli on aina ollut raskas ja samalla linjalla jatketaan myös tällä levyllä. Sitä vastoin koskettimien ja kitaran välinen vuorovaikutus on ajoittain hyvinkin hienostunutta. Levyn pohjimmainen syy lienee ollut lähinnä hauskanpito ja tämä välittyy myös kuulijalle asti.
 Musiikin mutkattoman luonteen huomioon ottaen ei ole yllättävää kuulla että seuraavakin Lihanuijien levy on jo purkissa. Se suurin odotus kohdistuu kuitenkin Red Hot Chili Peppersin tulevaan levyyn. Kuuleeko Chad?


Pisteet: 4/5


Janne Hietanen

---