”Edesmenneen yhtiön 40-vuotis syntymäpäivää Helsingissä lokakuussa 2006 juhlistanut Loveradio-projekti käynnistettiin periaatteella, jossa musiikillisena runkona oli koko Love Recordsin katalogi. Edes yhtiön suurimpien hittien varaan ei laskettu, vaan ajatuksena oli nimenomaan, että minkälaista tasokasta musiikkia hyvänsä voidaan soittaa radiossa mihin aikaan päivästä tahansa. Vaikka toimitustyötä musiikinkin suhteen tehtiin mittavasti – eihän konekaan soita mitään mitä siihen ei ole ohjelmoitu – luotettiin myös siihen, että luonnostaan syntyvillä kontrasteilla tehokkuus kyllä säilyy. Samalla periaatteella on koottu tämä neljän Loveradio-kokoelman sarja.”
Em. lauseet on kirjoitettu näiden neljän cd-julkaisun kansibookletteihin. Niin, tosiaan, jokaisessa levyssä samat saatesanat. Soittajatietoja lukuun ottamatta kannet eivät muutenkaan ole mitään informaation riemujuhlaa. Kappaleiden esittelysanat ovat tyhjänpäiväisiä, mikä yllättää erityisesti siksi että kokoelmia on olleet kokoamassa Pekka Nissilän ja Miska Rantasen kaltaiset musiikkijournalismin rautaiset ammattilaiset. Kansien sisäsivujen ulkoasu on sekin aivan kammottava vailla ensimmäistäkään valokuvaa. Kaikki kunnia kuitenkin levyjen kansien ulkokuorelle, sillä niiden tietynlainen DDR-fiilistely on vakuuttavaa.
Mutta palataan noihin siteerattuihin saatesanoihin. ”Sillisalaattikontrasti” toimii näillä levyillä yllättävänkin hyvin. Se asetelma, että Agit-Propin jälkeen saattaa kajahtaa soimaan Rock´n´Roll Band, kuulostaa mielettömältä, mutta toimii loppupeleissä.
Näiden kokoelmien suurin voima piilee kuitenkin laadun ohella siinä, että moni kappale saa Loveradio-levyjen myötä ensiversionsa cd-formaatissa. Arja Saijonmaan Timotei ja Sinun lapsesi ansaitsikin jo cd:llä julkaistuksi tulemisen, samaten muutama kansanmusabiisi. Siitä esitän kuitenkin julkisen protestini, että Loven iskelmäsinkkubiiseistä muutama aivan keskeinen odottaa edelleen ensijulkaisuaan cd-formaatissa. Mainittakoon nyt vaikka Ringan mainio single Huomaan maa jo elää / Suljin silmät.
Loveradio-kokoelmat osoittavat, että Loven arkistossa on ollut paljon cd-aikaan siirtämätöntä laadukasta materiaalia. Ja paljon sitä on vielä jäljelläkin. Joten lisää tällaisia kokoelmia vain markkinoille.
Pisteet: 4/5
