Miska Rantanen jne. - Love Records -kirja & cd-boksi

- 2005

Julkaistu : 1 joulukuu 2005

Suomen kautta aikain merkittävimmän levy-yhtiön Love Recordsin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Vajaan kolmentoista vuoden aikana yhtiö ehti julkaista lähes 400 albumin ja n. 350 singlen verran mm. rockia, poliittista musiikkia, jazzia, iskelmää, kansanmusiikkia ja lastenlauluja.

Vaikkei nelikymmmenvuotisjuhlien aika vielä olekaan, niin melkoista kuhinaa Loven ympärillä on. Marraskuussa Siboney julkaisi loppuunmyydystä neljän cd:n boksista Anna mulle lovee uusintapainoksen ja samoihin aikoihin ilmestyi Miska Rantasen kirjoittama historiikki levy-yhtiöstä.

On todellinen lottovoitto, että Loven kulttuuriperinnön vaalijoiksi ovat ryhtyneet maamme lahjakkaimmat kulttuuripersoonat. Se että Loven master-nauhat myytiin vuonna 1989 konkurssipesästä kasvottoman monikansallisen levy-yhtiön sijasta Siboneylle, on mahdollistanut sen, että Loven katalogista cd-aikaan on saatettu muutamien hittilevyjen sijaan yhteensä jo noin kaksisataa albumia. Ja se, että Loven historiikin kirjoitti jonkun tusinakirjailijan sijasta asialle vihkiytynyt Miska Rantanen, mahdollisti sen, että Love-historiikista syntyi vanhoja kertailevan opuksen sijasta historiaa uusiksi kirjoittava teos.

Love Records -historiikki

Helsinkiläinen toimittaja Miska Rantanen on järjestyksessä kaiketikin viides Love Recordsin tarinaa vakavissaan kirjaksi kirjoittamaan alkanut henkilö. Neljä luovutti matkalla, yksi päätyi maaliin asti. Onnea Miska!

Rantasen kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään kronologisesti läpi Love Recordsin historia. Toisessa osassa esitellään Love-taiteilijat. Kolmannen osan muodostaa kattava diskografia.

Love Recordsin historiaa käsittelevä osuus muodostaa kirjan laajimman ja samalla mielenkiintoisimman osion. Noin 120 sivuisessa tekstissä käsitellään niin Loven julkaisupolitiikkaa kuin yrityskulttuuria. Rantanen on haastatellut osiota varten runsaasti niin Loven entisiä työntekijöitä kuin yhteistyökumppaneitakin.

Historiikki rakentaa Lovesta kuvaa yhteisöllisenä levy-yhtiönä, jossa huomioitiin artistien tarpeet ja työntekijöiden edut. Mutta se paljastaa Lovesta myös toisen, julkisuudessa vähemmän käsitellyn puolen: sen kuinka yhtiön voimakolmikko ei aina suinkaan ollut samoilla linjoilla levy-yhtiön kehityksestä. Siinä missä Chrisse Schwidt yritti pitää yhtiön talouden järkevällä pohjalla, kiinnittyi Atte Blomin ja Otto Donnerin mielenkiinto uuteen tuotantoon. Seitsemänkymmenluvun alussa Atte jopa käynnissä Chrisseltä salaa levytysprojekteja, kirjan sivuilla paljastetaan. Love Recordsin taloudellinen alamäki kuitenkin alkoi vasta Otto Donnerin toimitusjohtajakaudella, jolloin yhä suurempi osa julkaisuista oli kaupallisesti, josko monesti myös taiteellisesti, tuhoon tuomittuja. Myös myyvien nimien kohdalla levy-yhtiössä toimittiin toisinaan holtittomasti. Esimerkkeinä kirjassa mainitaan mm. Wigwamin albumin tuotantokustannusten nousu 600 000 markkaan sekä Hurriganesin uuden albumin suuren erän myyminen yhdelle levyliikkeelle sellaiseen polkuhintaan, että kauppa pystyi tarjoamaan levyä kuluttajille edullisemmin kuin levy-yhtiö muille jälleenmyyjille.

Love-taiteilijoiden esittelylle on kirjasta varattu reilu sata sivua tilaa. Tässä osiossa esitellään aakkosjärjestykseen pistettynä kaikki Lovelle albumeita tai singlejä tehneet taiteilijat. Esittelyt ovat tiiviitä, pääasiassa vain muutaman lauseen mittaisia. Tämä on sikäli perusteltua, että taiteilijoista tunnetuimmat ovat varmastikin kokonaan oman kirjansa arvoisia ja vähemmän tunnettujen esiintyjien kohdalla taas monessa tapauksessa mielenkiintoisuusarvo on rajallinen tai sitten heistä ei yksinkertaisesti ole tietoa saatavilla.

Diskografiaosio on yleensä kirjojen pakkopullaa. Tyypillisessä tapauksessa kirjoihin on listattu perusjulkaisut ilman sen kummempia levykoodi- ja muita tietoja, joten levyjenkeräilijöille niistä ei liiemmin iloa ole. Love-kirja on toista maata. Diskografiaosiolle on varattu kirjasta tilaa peräti 60 sivua. Luonnollisestikin diskografiassa on listattu kaikki Love-julkaisut. Mutta lisäksi mukaan on listattu tiedot mm. tarkoista ilmestymisajankohdista, sisäpusseista ja liitteistä ja jopa kansien painopaikasta. Listattu on niin lp:t, singlet, ep:t kuin kasetitkin. ”Kaupanpäälle” kirjaan on luetteloitu myös Pekka Gronowin ja M.A. Nummisen Eteenpäin-merkin julkaisut, jota voidaan pitää perusteltuna.

Aivan erityisen huomion ansaitsee kirjan kuvitus sekä tekijän ja kustantajan panostus siihen. Aikaa säästämättä Rantanen on metsästänyt kirjaa varten mm. kaikkien single- ja ep-levyjen kansikuvat. Mukana on myös kattava otos albumien kansikuvia sekä valokuvia Love Recordsin vaikuttajista vuosien varrelta. Kustantaja puolestaan on ollut valmis euroja säästelemättä panostamaan kirjassa runsaaseen nelivärikuvitukseen. Ja ylipäätään, kirjan ulkoasua voi perustellusti luonnehtia asialliseksi.

Love-diggarit tietenkin olisivat mielellään lukeneet laajemmankin kirjan, jossa asioita olisi muisteltu perusteellisemmin ja jaariteltu niitä näitä kaiken muun ohella. Mutta koska tämä kirja on suunnattu tietyn diggarikunnan sijasta koko kansalle, on kirjan kolmensadan sivun laajuus perusteltua.

Anna mulle lovee

Aivan yhtä mairittelevia sanoja ei sitävastoin voi lausua Loven musiikillisesta ”historiikista” kuin kirjallisesta historiikista. Alunperin vuonna 1994 julkaistu ja nyt uusintapainoksen osakseen saanut Pekka Nissilän ja Hannu Tolvasen toimittama Anna mulle lovee -boxi pitää sisällään neljä cd:tä ja 75 rock-biisiä vuosilta 1967-1979. Aivan täysin en koskaan ole ymmärtänyt, että miksi tällaiseen levy-yhtiön musiikilliseen historiikkiin on ängetty mukaan aiemmin julkaisemattomia Ylen nauhoituksia ja keikkataltiointeja. Näitä sinällään mielenkiintoisia nauhoituksia boxilta löytyy neljän biisin verran ja Loven aikoinaan julkaisemia biisejä 71 biisin verran. Musiikkia Blues Sectionista Wigwamiin, Kirkasta Mikko Alataloon, Baddingista Pelle Miljoonaan ja Hurriganesista Briardiin.

Tämä cd-boxin uusintajulkaisu on sinällään kiitoksen arvoinen teko Siboneylta. Mutta en voi olla ihmettelemättä tapaa, jolla se on toteutettu. Ulkoasussa on näet orginaalipainokseen nähden menty todella roimasti alas. Itse boxi on saanut tylsemmän ulkoasun osakseen. Poissa on ne kahdesti aukeavat tyylikkäät kannet narukiinnityksineen. Sinällään mainioon kansibooklettiin ei ole vaivauduttu tekemään 11 vuoden aikana ilmenneitä korjauksia ja lisäyksiä. Itse asiassa kansibookselin sivut on skannattu suoraan edellisestä painoksesta, jonka seurauksena kuvien laatukin on kärsinyt roimasti.
 Jos uusintapainoksen laadussa on menty alaspäin, niin ehkä hinta-laatusuhde kuitenkin on paremmin kohdallaan. Siinä missä boxin orginaaliversio maksoi kaupoissa alunalkaen n. 65 euroa, liikkuu uusintaversion hinta 40 euron tietämissä.

Mielenkiinnolla odotan, että miten Siboney huomioi ensi vuonna Loven syntymäpäivät. Kymmenen vuotta sitten ne huomioitiin mm. julkaisemalla mainiot proge- ja jazz-kokoelmat yhtiön tuotannosta. Toivottavasti ensi vuonna on luvassa jotain yhtä vakuuttavaa. Miten olisi esimerkiksi iskelmäkokoelmien Sinua sinua rakastan ja Jos rakastat cd-painokset singlebonusten kera? Entä joko saataisiin julkaisuun Suojele luontoa – ihmistäkin -levyn cd-painos?

Toiveet on esitetty. Mutta tulevaisuus on myöhemmin, nyt on aika nauttia tästä hetkestä. Ja niin Anna mulle lovee -cd-boxi että ennenkaikkea Rantasen Love-historiikki tuottavat jokaiselle Love-diggarille varmasti paljon nautintoa. Ja sitäpaitsi, ovat suomalaisen populaarimusiikin ystävien ehdottomia perushankintoja kumpainenkin.



Juha Rantala

---