- Levyvirasto

Julkaistu : 1 maaliskuu 2006

Kansikuva puuttuu

Levyvirasto on osoitteessa www.levyvirasto.net toimiva levykauppa. Tavallisesta nettikaupasta se eroaa siinä, että myytävät levyt (ja nyttemmin myös mp3:t) ovat bändin tai levy-yhtiön omaisuutta, virasto tilittää myyjälle kuukausittain myydyistä levyistä myyntihinnan 30%:n provisiolla vähennettynä. Myyntihinnankin voi jokainen artisti tai levy-yhtiö määrätä aivan itse. Tällä tavoin virasto tarjoaa mielenkiintoisen jakelukanavan omakustantajille ja pienille levy-yhtiöille sekä toisaalta musiikin kuluttajille mahdollisuuden tutustua artisteihin, joita ei löydy suurten levykauppaketjujen hyllyiltä ja joita ei erikoisliikkeilläkään ole mahdollista pitää varastossa. Haastattelussa ovat kollektiivisesti äänessä Levykaupan Jyrki ja Antti.

Kauanko levyvirasto on toiminut ja keitä te olette?
 Itse firma perustettiin virallisesti vuoden 2005 alussa. Ulospäin näkyvä toiminta alkoi kuitenkin vasta sivujen avautuessa toukokuusssa. Sivuston takana on kolme musiikista intoilevaa veljestä, joilla kullakin on omaakin
soittotaustaa, mistä ei tosin kannattaisi puhua mitään. Parempi, että me kuunnellaan ja välitetään musaa toisille, kuin yrittäisimme itse mitään räveltää.

Mistä saitte idean tähän? Ulkomaillahan esimerkiksi Interpunk toimii tällä periaatteella ja jotkut levykaupat ovat ottaneet myyntitilille levyjä, mutta Suomessa ei tällaista ole käsittääkseni aiemmin nähty.
 Kyllä me taidettiin Suomessa ensimmäisenä tämänkaltainen musiikkijakelu aloittaa. Suurimpana esimerkkinä on ulkomailta ehdottomasti cdbaby, joka on kasvanut rapakon takana varsin suureksi. Idea syntyi Antin päässä, kun hän oli muutaman vuoden puuhastellut perustamansa Rockmusica.net musasaitin päätoimittajana. Suomessa oli, ja edelleen on, selvästikin syvä kuilu Anttilan Toptenin ja hienojen marginaaliartistien välillä. Marginaalimusiikki jää helposti liiaksikin nimensä mukaiseksi mikäli sitä soittaa Suomessa yksi tai kaksi paikallisradiota ja levyjä myy ainoastaan suurimpien kaupunkien erikoisliikkeet.

Kovin totta tuo kuilu marginaalin ja top tenin välillä. Toimittajan havaintojen mukaan esimerkiksi Free Record Shopissa CD-levyt (vinyyleitähän siellä ei enää ole ollut aikoihin) ovat korvautuneet pitkälti DVD-elokuvilla, peleillä ja viimeisimpänä uutuutena ”levykaupassa” on tupakkahylly. Ja tästä aasinsillasta pääsemme varsinaiseen kysymykseen eli oletteko ajatelleet tätä kautta myydä joitakin levyjä myös erikoisliikkeisiin? Voisi kuvitella, että joku kauppias voisi olla jopa kiinnostunut hankkimaan tällaista marginaalisempaa kamaa yhdeltä luukulta ja bändeilläkään tuskin on mitään tätä vastaan. Ja teoriassa vaikkapa joku isompikin ketju voisi tsekata tarjontaa.
 Ajatus on erittäin mielenkiintoinen. Toimintamallissa on kuitenkin tähdätty loppumyyntiin ja hinnoittelu on rakennettu sen mukaan. Olisihan kuitenkin mahdollista rakentaa tukkuostajille oma puoli, jossa hinnoittelu noudattaisi eri logiikkaa. Ehdottoman hienoa olisi, mikäli isotkin uskaltaisivat laajentaa myytäviä artikkeleita kauttamme. Hieman tätä kuitenkin epäilemme, varman päälle pelaavat Anttilat keskittynevät jatkossakin anttituiskuihin. Tästä kertoo myös mainitsemasi Free Record Shop -ilmiö, jossa siis tuotteet karsitaan ainoastaan myyvimpiin, vieläpä siten, että levyt jotka eivät heti myy, korvataan vaikka sitten tietokonepeleillä.

Valikoimissanne on CDt, vinyylit ja MP3:t sekä DVD:t. Miten bittimuodossa myytävä musiikki on mennyt kaupaksi?
 Mp3-myynti aloitettiin vasta marraskuussa 2005 ja siihen nähden voisin sanoa, että vastaanotto on ollut erinomainen. Levyvirastossahan musiikkia myyvät artistit tai levy-yhtiöt itse, joten he myös päättävät missä muodossa ja mihin hintaan musiikkia myydään. Aika moni myyjä on ollut vielä epäilevällä kannalla eikä näin ollen läheskään kaikki musiikki ole tarjolla digitaalisesti. Tarkkoja lukuja myynnistä on siis vaikea antaa.
 Ostajapuolella vastaanotto on kuitenkin ollut yllättävänkin hyvä. Vaikka mekin kovasti cd-levyistä ja vinyyleistä pidämme, niin kyllä yhä useampi tahtoo musansa edullisesti, nopeasti, helposti ja ainoastaan soittimeensa.

Entäpä miten vinyylin myynti? Nykyäänhän vinyyliä tehdään ja myydäänkin taas jonkun verran enemmän. Englannissa myytiin vuonna 2004 87% enemmän vinyylisinkkuja edelliseen vuoteen verrattuna.
 Alkuun emme postituksellisista syistä ottaneet vinyyleitä myyntiin. Aika nopeasti paine tähän kuitenkin kasvoi monien marginaaligenrejen käyttäessä vinyyliä keskeisenä formaattina. Tuo mainitsemasi uusi nousu ei oikeastaan ole vielä näkynyt, osasyynä varmastikin 12” osalta korkeat postimaksut. Sitä vastoin 7” on kyllä mennyt jonkin verran. Pitää lisäksi mainita, että virastossa on myös muutama C-kasetti myynnissä, mutta toisin kuin vinyyli, kasetti taitaa sihistä jo viimeisiään. Suomessa on kuulemma kuitenkin vielä yksi paikka, jossa kasetit saa tehtyä.

Minkä tyyppinen musiikki myy parhaiten kauttanne tällä hetkellä?
 Hevi tuntuu menevän hyvin kaupaksi. Yleinen sääntö on kuitenkin, että hieman tuntemattomammat artistit pääsevät meillä myydyimpien listalle. Yksi syy tähän on tietty meidän tarjontamme, eli suurimmat listahitit valikoimista puuttuvat, mutta myös siitä syystä, että meidän sivuiltamme tullaan nimenomaan hakemaan vaihtoehtoisempaa ja ennalta tuntematonta musiikkia. Tarkoituksemme onkin erottua perinteisistä kaupoista, joista ostetaan jo tiedossa olevia akteja. Pyrimme siihen, että kaikki myynti meidän kauttamme olisi uutta myyntiä, eli että ostajat löytäisivät sivujen kautta uusia tuttavuuksia.

Mitä tai millaista musiikkia haluaisitte lisää valikoimiinne?
 Ei ole varsinaista toivegenreä, joten sanotaanko vain, että laadukasta. Viime aikoina olemme kampanjoineet kansanmusiikin parissa, sillä Suomesta löytyy yllättävän aktiivinen harrastajajoukko sillä saralla. Tavoitteena on kuitenkin toimia kaikkia genrejä tasapuolisesti edustavana välityspalveluna.

Millaista musiikkia itse kuuntelette?
 Tämä vaihtelee melko paljon. Tekniikasta vastaava Pentti tuntuu kuuntelevan vain Radio Helsinkiä. Talousvastaava Jyrki taasen on erikoistunut mahdollisimman tylsään musiikkiin, tyyliin Bob Dylan ja kumppanit. Firman yleishöylä Antti taasen tykkää kovasti kotimaisesta indiepopista, mutta myös monet ulkomaalaiset artistit ja bändit miellyttävät korvia. Viime aikoina eniten ovat viihdyttäneet Ryan Adams ja Wilco. Viraston myötä kaikkien musiikkimaku on epäilemättä laajentunut.

Oletko löytänyt jotain erityisen hienoa omalle levylautaselle levyistä, joita olette saaneet myyntiin?
 Kyllä NMC-tripla, eli Rubik, Kastor ja Underwater Sleeping Society ovat miellyttäneet kaikkia ja myös Bad Vugumin kataloogi on käyty läpi melko tarkasti. Lisäksi punk on tullut Combat Rockin hardcoren ja Woimasoinnun ramopunkin kautta uudelleen esille. Muutamat kunnolla perseelle potkivat hevilevyt ovat myös yllättäneet. Todella paljon hyvää musiikkia siis löytyy, ongelma on enemmänkin ajanpuute, kaikkea ei vain ehdi niin tarkasti kuuntelemaan kuin tahtoisi. Enpä muista milloin viimeksi levykokoelma olisi kasvanut 500 levyllä muutamassa kuukaudessa…

Millainen on mielestäsi Levyviraston tyypillinen asiakas?
 Eniten palvelustamme hyötyy ennakkoluuloton ja uusia tuttavuuksia etsivä musiikinkuuntelija. Uskoisin, että meillä on aika paljon musiikin suurkuluttajia, jotka eivät tyydy mainstreamtarjontaan. Noin asiakasrekisteriä selaamalla käy ilmi, että suurin osa on miehiä ja paljon on myös opiskelijoita.
Entäpä tyypillinen bändi tai levy-yhtiö?
 Olemme todella tyytyväisiä nyt mukana oleviin levy-yhtiöihin. Väittäisin, että Suomen innovatiivimmat levy-yhtiöt ovat pitkälti jo mukana. Erityisesti palvelumme promoluonteisena hyödyttää pienempiä levy-yhtiöitä, jotka tekevät mielenkiintoista musiikkia, mutta jota ei kannata suurelle massalle isolla
rahalla markkinoida. Vielä on toki monta mielenkiintoista levy-yhtiötä rekrytoimatta, joten yhtiöitä lisäillään jatkuvasti.

Keräilijät varmasti keksivät luultavasti tulevaisuudessa tarkistaa nimenomaan teiltä jonkun bändin back-katalookin ja muuten loppuunmyydyt tuotokset?
 Tähän juuri pyrimme. Levy-yhtiöt saattavat alkuun lähettää meille myyvimmät artikkelinsa, mutta neuvomme aina lähettämään myös kaikki ne, jotka eivät vähäisen kysynnän takia myy. Back-katalookit ovat samaten juuri sitä meidän ominta kauraa.

Sivuillanne on myös mahdollista arvioida ostamiaan levyjä. Kuinka aktiivisia harrastelija-kriitikoita (tosin pika-otoksella joukossa oli oivaltavia ja fiksuja kommentteja eli harrastelija nimitys on vähän tarpeeton) asiakkaistanne löytyy?
 Sivustolla tuntuu tosiaan käyvän aktiivisia musiikinharrastajia, joiden toivomme kovasti jättävän kommentteja levyistä. Siellä täällä niitä onkin luettavissa, joidenkin levyjen osalta on käyty ihan ansiokasta debaattiakin. Kuunteljoiden välinen ja kuuntelijalta muusikoille suunnattua interaktiivisuutta tulemme kesän aikana lisäämään.

Sivut ovat myös englanniksi, ovatko ulkomaiset asiakkaat löytäneet jo palvelunne?
 Pikkuhiljaa. Tämä puoli on sellainen, josta on hyötyä ulkomaille satsaaville levy-yhtiöille ja artisteille. Saittimme lienee yksi helpointen käytettävistä suomalaiseen rockiin tutustuessa.

Onko palvelu löytänyt ostajia tai bändejä/levy-yhtiöitä Suomen rajojen ulkopuolelta?
 Pari kyselyä on tullut, mutta rajauksemme tähden – pyrimme olemaan paras paikka löytää parasta suomalaista musiikkia – emme ole tässä mielessä ulkomaille panostaneet.

Onko tarkoitus laajentaa edelleen esimerkiksi kirjojen puolelle?
 Omakustannekirjat ja -sarjakuvat ansaitsisivat ehdottomasti vastaavan oman paikkansa. Suomen kokoisilla markkinoilla kyse olisi kuitenkin ehkä lähempänä harrastusta kuin ammattia, joten toivotaan, että joku palavasieluinen sananvapauden ystävä asiasta innostuu. Itsellämme on ainakin tällä hetkellä resurssit kiinni musapuolessa, ettei olla mitään laajennuksia varsinaisesti suunniteltu.

Oletteko ikinä ajatelleet raahautua varastonne kanssa levymessuille?
 Vaikka toimimmekin yksinomaan netissä, levymessuilla tavoittaisi juuri oikeanlaista kohdeyleisöä. Toistaiseksi ei aikaa ole kuitenkaan riittänyt messuilla kiertämiseen.

Millainen Levyvirasto on viiden vuoden kuluttua?
 Paras paikka löytää Suomen parasta musiikkia. Tähän tähdätään määrätietoisesti ja tavoitteen saavuttamiseen tarvittava positiivinen kierre on jo käynnissä: mitä enemmän hyvää musiikkia, sitä enemmän omistautuneita kävijöitä ja mitä enemmän omistautuneita kävijöitä, sitä enemmän hyvää musiikkia!

Miten juhlitte 1.vuotispäivää toukokuussa?
 Todennäköisesti postittelemalla levyjä.

Jyrki ja Antti listaavat vielä keräilijöiden ja levyviraston suhteen muutamia näkökulmia aiemmin keskustellun back-katalookin saatavuuden lisäksi:
 Hyvää toimintamallissa keräilijöitä ajatellen: – Voi löytää vähiin käyneitä levyjä, joita vähittäismyyjät ei uskalla enää ostaa.
 - Hyvä foorumi marginaalisille uudelleenjulkaisuille.
 - Läpimurtoa odottavien levyt melko varmasti meillä myynnissä.



Hannu Jokinen

---