Veltto Virtanen - Kusessa / Ronkpukki / Beibi

Siboney 2007

Julkaistu : 1 kesäkuu 2007

Veltto Virtasen koko 1970- ja 80-lukujen tuotanto on saatettu cd-aikaan. Tahdon-levyn cd-painos julkaistiin viime kesänä Zum Teufelin toimesta, nyt muut kolme albumia ilmestyy Siboneyn ja Johannan katalogissa. Petteri Ojan toimittamat levyt ovat asiallisesti toteutettuja: levyjen mukana on 12-16-sivuiset kansibookletit ja 2-9 bonusraitaa levyä kohden.

Mutta mitä nämä levyt sitten musiikillisesti tarjoavat? Kusessa-levy ei mitään mainittavaa, Ronkpukki kokoelmana taas mitä mainioimman biisipaketin ja Beibi 80-luvun siedettävän keskinkertaisen bändilevyn.

Kusessa-albumin bookletissa Petteri Oja kertoo levyn olevan hänelle suomirockin merkittävin. Eikä liene ajatuksissaan yksin, nauttiihan tämä levy eräänlaista kulttisuosiota. Omasta mielestäni kyseessä on kuitenkin aika keskinkertainen levy, joka ei melodisesti etene mihinkään ja jossa Velton parhaimmillaan hulvaton runoilu on kääntynyt turhan monin paikoin sanojen kääntelyksi ja vääntelyksi ilman selkeää päämäärää. Toisaalta, Velton ääni on sen verran vittumainen, että liian pelkistetyin akustisin soundein se muodostuu toisinaan liiankin raastavaksi kuulijalle. Bonuksena levyllä kuullaan kuusi demoa kappaleista, joita Veltto suunnitteli levyttämättä jääneelle Kusessa II -albumille.

Ronkpukki, kokoelma Velton levytyksiä vuosilta 1975-78, on sitä vastoin mitä mainioin platta. Mukana on mm. Virtanen-yhtyeen kappaleet Temppu ja Neiti Nopea, jotka levylle lauloi Moogin sijasta poikkeuksellisesti Veltto, sekä luonnollisesti Velton soolouran tunnetuimmat kappaleet Ronkpukki ja Niilo Yli-Mainio. On käsittämätöntä, että tätä kokoelmaa ei ole saatettu cd-aikaan ennen kuin nyt. Tiettävästi Siboney kuitenkin suunnitteli jo kymmenisen vuotta sitten Veltto-tuotannon cd-aikaan siirtoa, mutta projekti jostain syystä venyi. Ronkpukki-kokoelmalla on mukana peräti yhdeksän bonusbiisiä, joista kuusi on demoja ja kolme Ylen livenauhoitusta vuoden 1979 Härmärockista.

Velton yhdessä Loose Prickin kanssa tekemä Beibi on levyistä ristiriitaisin. Kasarisoundit, jotka taiteilevat karmeuden ja makeuden välillä, luovat levylle oman perusjännitteensä eivätkä aivan kitkattomasti istu yhteen Velton vokalisoinnin kanssa. Ensimmäinen levyltä mieleen jäävä kappale on Elämä on tietyö. Ensinnäkin se piinasi mietityttämään minkä kappaleen tietyt melodiaosat tuovat mieleen. Vastaus oli muuten Irwin Goodmanin Karhutaan. Toisekseen, kappale on muutenkin hämmentävä, joka sävellyksen, sanoituksen kuin sovituksenkin osalta sopisi jonkun rautalankatanssilavaorkesterin ohjelmistoon. Oikeastaan aika metka veto punkbändiltä. Mutta joitain metkoja ja hauskoja juttuja pidemmälle levyn voima ei kannakaan. Mukana levyllä on kaksi bonusraitaa.

Kusessa ja Beibi menevät historiallisina dokumentteina, mutta paljoa enempään niistä ei ole. Ronkpukki sitä vastoin on peruskamaa levyhyllyn suomirock-osastolla. Jos Ronkpukille haluaa seuraksi toisenkin Veltto-levyn, niin Kusessa- ja Beibi-levyjen sijasta suosittelen näiden arvostelujen ulkopuolelta Tahdon-levyä. Tuomio on julistettu: Kusessa * * * / Ronkpukki * * * * * / Beibi * * *


Pisteet: 3/5


Juha Rantala

---