- Kirjastot musiikkialan suurena uhkana?

Julkaistu : 1 joulukuu 2004

Kansikuva puuttuu

Vuosi vuoden jälkeen Ääni- ja Kuvatallennetuottajien ruikutusvirsi musiikkimarkkinoiden tilasta tuntuu voimistuvan. Musiikkialaa haittaavia rikollisia ja häiriköitä löydetään milloin mistäkin ryhmästä. Ja levyteollisuudella menee tämän vuoksi niin tuhottoman huonosti. Näin, vaikka tilastot osoittavat, että ala on nousussa. Esim. vuonna 2003 Suomessa myytiin levyjä 11,2 miljoonaa kappaletta, jossa oli edellisvuoteen nähden nousua noin 700 000 kappaletta.

Sen jälkeen kun radiot ja levyjä ostavat kuluttajat on ehditty manata jo alimpaan helvettiin, ovat potentiaaliset viholliset alkaneet käydä jo todella vähiin. Mutta ei hätää, kyllä ÄKT:n mestarit kaivavat vihollisia ja uhkakuvia vaikka kiven alta. Siitähän heille palkka maksetaan.

Uusimman vihollisen ÄKT on löytänyt yhdestä suurimmasta jäsenjärjestöjensä ostajaryhmästä, kirjastoista. Kirjastojen vaikutus suomalaiseen äänilevyteollisuuteen on niin tuhoisa, että ÄKT:n toiminnanjohtaja Arto Alaspää on ehdottanut 18 kuukauden karenssiaikaa uusille levyille, mitä ennen levyuutuudet eivät saisi päätyä kirjastojakeluun.

Alaspää perustelee vaatimusta sillä, että kirjastojen äänitelainaus on yltänyt jo samalle tasolle kuin maamme äänitemyynti ja nousu jatkuu 30-40 %:n vuosivauhtia.

Väite on vähintäänkin mielenkiintoinen. Samalla se on myös täydellinen vale. Todellisuudessa tuo 30-40 :n vuosikasvu oli kirjastolainauksissa vuonna 2003 edellisvuoteen verrattuna vain 0,12. Samalla aikajaksolla ÄKT:n omassa taulukossa arvioidaan levymyynnin kasvaneen lähes 7 %. Äänitemyynnin kasvu verrattuna kirjastojen äänitelainauksen kasvuun oli siis lähes kuusikymmenkertainen!

Koska Alaspää tykkää selvästikin leikkiä luvuilla, vaikkei niiden lukujen esittämiseen aina kapasiteettia olisikaan, niin hän voisi julkisuudessa esittää myös konkreettiset arvionsa siitä, paljonko kirjastolainaus levymyyntiä rokottaa.

Epäilemättä suurin huoli koskee paljon myyviä menestyslevyjä, joita kirjastoihinkin innolla hankitaan.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Vuoden 2004 suuri kotimainen menestyslevy on Idols-kokoelma. Tämän kaltaisten levyjen aktiivinen myyntiaika on tätä nykyä noin puoli vuotta. Kirjastojen aineistotietokanta paljastaa, että tätä levyä on Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten kirjastoista yhteensä 10 kpl. Koska tällaisilla uutuuslevyillä on poikkeuksellisesti vain kahden viikon laina-aika, lainaa puolen vuoden aikana ko. kokoelman kirjastoista n. 130 asiakasta. Eli suurin piirtein siis joka kahdeksastuhannes näiden kaupunkien asukkaista.

Paljonko Alaspää oletat näiden kirjastokappaleiden syövän Idols-levyn myyntiä? Minä väitän, että näiden levyjen myyntiä laskeva osuus on pienempi, kuin tuo 10 kappaletta, jonka kirjastot ovat normaaliin hintaan valikoimiinsa ostaneet. Ja minä väitän, että jos levyn sisältö on kuulijoita miellyttävä, niin kirjastolainaukset nostavat eivätkä laske levyjen myyntiä.

Paitsi, että Alaspään argumenttien lähtökohdat ovat valheellisia, jaksaa niiden tarkoitusperät myös mietityttää. Ja tällaisille tahoille on annettu valtaa sanoa oma painava sanansa mm. tekijänoikeuslakiuudistuksissa.

Ei voi kuin ihmetellä sitä innon suuruutta ja järjen vähyyttä, jolla eri musiikkijärjestöjen nokkamiehet ovat viime aikoina kirjastolaitosta kohtaan hyökänneet. Alaspään kommentit kun eivät ole mitään ainutlaatuisia. Aivan samalle viivalle ylsi kommenteissaan viime vuoden puolella Elvis ry:n toiminnanjohtaja Martti Heikkilä, joka Teoston lehdessä katsoi kirjastojen tarjonnan syövän tekijöiden tuloja ja totesi: »Kirjasto hankkii yhden kappaleen ja sillä voi olla tuhansia lainaajia. Täytyyhän siitä jokin korvaus tulla musiikintekijöillekin.»

Otetaan härkää sarvista kiinni. Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila on omassa nettikolumnissaan laskenut, että tuhannen lainauksen rajan ylittäminen edellyttäisi normaalilla neljän viikon laina-ajalla äänitteen taukoamatonta lainaamista noin 83 vuoden ajan. Kun puhutaan monikossa tuhansista lainauskerroista, niin aikajakso on tietenkin huomattavasti pidempi.

Vähintäänkin mielenkiinnolla kuulisin Elvis ry:n toiminnanjohtajan konkreettisen esimerkin levystä, joka kiertää tuhannella lainaajalla. Minä ymmärrän kyllä, että musiikkialan järjestöjen nokkamiehillä ei ole aikaa itse käydä kirjastoissa, koska heidän kaikki aikansa kuluu kauhuteorioiden luomiseen ja niiden ilmaisemiseen. Jos he kävisivät kirjastoissa, he todennäköisesti tietäisivät myös sen, että cd-levyt jos mitkä ovat kirjastokäytössä kulutustavaraa ja huomattavasti ennen tuhannen lainauksen kertaa naarmuisen kuntonsa vuoksi poistotavaraa.

Kirjastolaitos on sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä kulmakiviä, jolla on erittäin suuri merkitys ihmisten innostamisessa erilaisiin kulttuuriharrastuksiin. Puhuttiinpa sitten kirjojen lukemisesta tai musiikin kuuntelusta. Sääli, että musiikkijärjestöjen nokkamiehet eivät tätä ole huomanneet. Itse muusikot sen sijaan tuntuvat käsitykseni mukaan ymmärtävät kirjastojen arvon vähintäänkin hyvin.

Kirjastojen arvon ovat ymmärtäneet myös kirjailijat ja kirjakustantajat. Ja nyt en puhu enää vain kulttuurillisesta arvosta, vaan myös merkittävästä taloudellisesta hyödystä, jonka hyvälle ja kunnioittavalle pohjalle rakennettu yhteistyö kirjastojen kanssa voi kustantajaportaallekin tuottaa. Luulisi, että tätä kieltä jopa ÄKT:kin ymmärtäisi.



Juha Rantala

---