- Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Julkaistu POP-lehden numerossa 40.

Julkaistu : 1 kesäkuu 2008

Kuka on Kimmo Liskomäki? Mitä tekemistä hänellä on pitkien kalsareiden kanssa ja käyttääkö hän sellaisia? Näihin ja moniin muihin vastauksia jakoi tai sitten ei Pop-lehden piinapenkissä Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit -orkesterista itse manageri Kimmo Liskomäki, Laulaja Iso-Jarnold ja kitaristi TeeTee Saari.

Kerrataanpas ihan aluksi miten Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit -niminen bändi sai alkunsa? Käsittääkseni juuret juontavat jo vähän pidemmälle historiaan.
 Kimmo: Istuimme kesäkuussa 2002 veljeni Juhani Liskomäen kanssa katsomassa jalkapalloa Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa ravintola Casa Maressa. Päivän ottelu oli Englanti-Ruotsi. Se päättyi 1-1. Me katsoimme ottelua kymmenen tuntia. Samalla perustimme punk-rock yhtyeen, joka tekisi yhden levyn ja hajoaisi. Kasasimme ryhmän, mutta emme tehneet mitään. Pitkät Kalsarit oli pitkän aikaa todella kova pöytälaatikkobändi. Sitten kyllästyimme siihen, että ei ollut mitään tekemistä ja aloimme tehdä jotakin.
 Keväällä 2003 aloimme tehdä kappaleita ja muutamia harjoituksiakin järjestettiin. Saimme levyä varten kasaan kymmenen biisiä. Muutama löytyi vanhalta demokasetilta, jonka olin tehnyt kavereiden kanssa joskus 90-alussa. Harjoituksia vaikeutti se, että solistimme Iso Jarnold asui Juvalla eikä hän pystynyt osallistumaan harjoituksiin. Lähetimme hänelle treeninauhoituksia ja niistä hänen piti sitten ottaa selkoa. Itse asiassa Iso Jarnold tapasi orkesterin soittajat ensimmäisen kerran vasta äänityssessioissa. Iso J tunsi entuudestaan ainoastaan minut. Levyn tekeminen oli helppoa ja hauskaa. Ja ihan hyväkin siitä tuli. Se sai jopa radiosoittoakin. Pitkät kalsarikännit -kappale soi silloin tällöin vieläkin Radio Helsingissä. Usein silloin on… erästä juontajaa lainatakseni… snögeä pukannut tonteille.
 Eihän se sitten siihen yhteen levyyn jäänyt vaan erehdyimme tekemään muutaman keikan ja sitten tulikin seuraavaksi Liskoelämää live-levy. Se ilmestyi vuonna 2005. Ja nyt sitten tämä Perustuu tositapahtumiin.

Voisiko manageri Kimmo Liskomäki hieman valottaa bändin nimen taustoja?
 Kimmo: Ääni puhelimessa tiedusteli ”Kimmo Liskomäkikö se sun nimesi oli?” Siitä alkoi elämäni Kimmo Liskomäkenä. Tämä tapahtui joskus vuonna 1995. Lääkärini mukaan kärsin kaksijakoisesta persoonallisuudesta. Hän on väärässä. Minä nautin siitä. Erityisen mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että myös ympäröivä maailma seuraa mukana. Se tekee tästä erittäinkin todentuntuista touhua. Pitkät Kalsarit lisättiin orkesterin nimeksi, koska se kuulostaa erehdyttävästi orkesterin nimeltä. Nimi Liskomäki ommeltiin taustalippuna käyttämäämme pelipaitaan vuonna 1996. Siis jo kuusi vuotta ennen kuin orkesteri perustettiin.

Kuinka kappaleet uudella levyllä ovat syntyneet?
 Kimmo: Pakon edessä. Halusimme tehdä uuden levyn ja levyillä kuuluu olla kappaleita. Beatlesillakin on.
 TeeTee: Kivulias synntys mutta liukkaasti se meni.
 Kimmo: Kaikkia kappaleita ei muuten tehty ihan itse. Vanha kaverimme Juha Perälahti teki muutaman ja lisäksi saimme yhden Rehtori Hekolta ja yhden Kalle Grotenfeltilta.

Oliko studiossa helppoa ja hauskaa vai millainen oli levytysprosessi?
 Kimmo: Aikataulusysteemit meni perseelleen, mutta ei kai se muuten kovin vaikeaa ollut. Iso Jarnoldilla oli vaikeuksia äänensä kanssa. Se hankaloitti asioita. Jos ei kurkusta tule muuta kuin pihinää, niin ei siinä hirveästi ikivihreitä tulkita. Ja aikataulut paukkuivat. Äänityksiä tehtiin keväällä 2006 ja keväällä 2007. Eli ei kovinkaan viisasta toimintaa aikataulullisesti. Ei siellä kuitenkaan pahemmin nysvätty, kunhan vaan päästiin paikalle.
 Jarnold: Studiossa oli sekä helppoa että hauskaa, paitsi eka session aikaan kun ei ollut kumpaakaan eikä myöskään lähtenyt kurkusta oikeanlaista ääntä,
 TeeTee: Toisaalta oli helppoa ja toisaalta ei ollut. Taidetta kun ei voi tehdä sekuntikellon kanssa.
 Kimmo: Paitsi jos täytyy saada joku biisi menemään arvokisalukemiin esim. 1.59

Onko keikkatahti tiivistymässä uuden levyn vuoksi?
 Kimmo: Keikkatarjouksia vastaanotetaan.
 Jarnold: Keikkatahti on noussut räjähdysmäisesti uuden levyn ilmestymisen tiimoilta (vilkaise meidän viime vuoden keikkamääriä) ja aiommekin siirtyä päätoimisiksi keikkamuusikoiksi.
 Kimmo: Voi olla aika laiha leipä.

Miten muuten treenaatte, kun bändillä on tuota ns. maantieteellistä ulottuvuutta? Videoyhteys Savoon.
 TeeTee: Korvakuulolla
 Kimmo: Meillä on ns. Einö Grön-systeemi. Iso Jarnold ajaa mersulla tanssilavan pihaan.

Uudella levyllä lauletaan Motörheadin Lemmystä, jolle tunnetusti ei auota päätä, ketäs muita esikuvia teillä on?
 TeeTee: Elvis Presley
 Jarnold: Elvis, varsinkin se loppuaikojen versio,
 Kimmo: Iso Jarnoldia sanotaankin Juvan Elvikseksi eli Julvikseksi. Ramonesin vaikutus saattaa ehkä mahdollisesti joissakin kappaleissa hieman kuulua. Jos oikien tarkkaan kuuntelee.

Teillä on alusta asti ollut puitteet hallussa, keikalla on nähty Black Horse -tyyppistä rekvisiittaa ja olikos ne HIFKin cheerleaderitkin aikoinaan Tavastialla kiinnittämässä huomiota bändistä pois. Kuinka paljon suunnittelette noita etukäteen?
 TeeTee: Emme voi paljastaa liikesalaisuuksia.
 Kimmo: Sen paljastan kuitenkin, että HIFK:n cheerleederit oli loistavia. Eivät halunneet kuulla kappaleita etukäteen. Niillä on kuviot kunnossa ilmankin. Takahuoneessa kävi kuitenkin aikamoinen läähätys ja mimmit kommentoivat: aika nopeita nämä teidän biisinne. Ja olihan siellä Mariskakin mukana. Bonusbiisinä tällä uudella levyllä on muuten Mariskan laulama Koulun penkille. Siinä on kyllä semmoinen punk-prinsessa, että multa menee joka kerta kiljut väärään kurkkuun, kun se alkaa ulvoa.
 Jarnold: Minähän en ollut mukana tuolla kyseisellä keikalla. Kyllähän sitä täytyy olla aika monta hoikkaa ladya korvaamassa sitä lavan keskellä normaalisti seisovaa järkälettä.
 Kimmo: Kerran yritettiin korvata Jarnold puhallettavilla krokotiileillä, mutta se ei todellakaan onnistunut.

Ja kenen kalsareita nuo lavalla käytettävät ovat?
 Jarnold: Kalsarit on otettu omasta kotimuseosta sillä jokainen meistä on kalsarifetisti ja on säilyttänyt kaikki kalsarinsa joita on elämässään käyttänyt.
 Kimmo: Otamme vastaan myös lahjoituksia. Huom! Vain pitkiä ja puhtaita.Joku satunnainen roudari ihmetteli joskus että nämähän on puhtaita nämä kalsarit. Totta helvetissä ne on puhtaita. Paskaisten kalsareiden ripusteleminen ympäri anniskeluravintolaa täytyy olla vakava terveysriski.

Onko jo sponsorisopimuksia kalsarifirmojen kanssa työn alla?
 TeeTee: Kyllä.
 Kimmo: TeeTee on käynyt neuvotteluja jo vuosia.

Paras keikkamuisto? Pahin keikkamuisto?
 Kimmo: Paras on kai ramopunk-piknik v.2004. Järjestimme sen Puustockissa silloin ensimmäistä kertaa. Idea oli yksinkertainen: kerätään aamupäivällä yleisö bussiin, ajetaan mukavaan paikkaan, hoidetaan tarjoilu, soitetaan siellä ja palautetaan yleisö takaisin festivaalialueelle. Paikka oli hieno ja aurinko paistoi. Tapahtuma onnistui täydellisesti. Piknikistä tuli sitten perinne. Tosin me ei olla oltu enää mukana järjestelyissä.
 TeeTee: Paras tai ehkä erikoisin: Juhanin katoaminen lavalta kesken biisin Räyhärockissa (sinä vuonna kun Iso-J oli mukana vahvuudessa eli 2004). Tulee mieleen David Copperfieldin parhaimmat temput. Pahin: Räyhärock sinä vuonna kun Iso-J loisti poissaolollaan eli vuonna 2005. Se oli tosi varomaton teko keikkajärjestäjältä antaa palkkio etukäteen.
 Kimmo: Tuo on just se kerta, kun yritimme paikata Jarnoldin poissaoloa kahdella kumikrokotiililla.
 Jarnold: Eka piknik on ehkä nro 1 ja huonoimmat muistot on Tavastian keikan ajoilta kun makasin itse sairaalassa
 Kimmo: Iso Jarnoldille sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia onnettomuuksia.

Tilaa yhtyeen Perustuu tositapahtumiin -albumi tästä linkistä



Hannu Jokinen

---