- KAUHUELOKUVAMUSIIKIN PIONEERI GOBLIN SAAPUU SUOMEEN! (ITA)

Julkaistu : 20 syyskuu 2011

Goblin (ITA)

Kauhuelokuvamusiikin hienoimpiin luojiin kuuluva Goblin -yhtye vierailee 1.10.2011 LA Korjaamolla Helsingissä esittämässä tunnetuimpia sävellyksiään.

Yhtye sai alkunsa Cherry Five -nimisenä progeyhtyeenä. Varsinainen tie maineeseen alkoi, kun italialainen elokuvaohjaaja Dario Argento kiinnostui yhtyeestä ja halusi nämä tekemään musiikkia elokuvaansa Profondo Rosso (Deep Red, 1975). Samalla yhtyeen nimi muutettiin paremmin aiheeseen sopivaan muotoon Goblin. Tämä yhteistyö vei puolestaan Goblinin musiikin osaksi George Romeron klassikkoa Dawn of the Dead (1978), jossa erityisesti Argenton tekemässä eurooppalaisessa leikkauksessa Goblinin musiikilla on iso osa.

Suomessa poikkeuksellisen pitkään vallinnut elokuvakulttuuria pahasti ahdistanut sensuuri piti huolen siitä, ettei Argenton väkivaltaisesti psyykeen iskevinä pidetyt elokuvat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Tilanne on parantunut 2000-luvulla ja valtaosa näistä elokuvista on saatavilla myös Suomessa.

Elokuvien onnistumisesta voidaan kiittää paljolti myös Goblinin panosta, sillä ilman näiden musiikkia olisi lopputulos ollut vallan toinen. Ylipäätään Goblinin vaikutus genressään on valtava ja ulottuu yli maantieteellisten rajojen. Amerikkalainen elokuvaohjaaja John Carpenterkin on kertonut saaneensa vaikutteita näistä tehdessään musiikkia omaan kauhuklassikkoonsa Halloween.

Parasta Goblinin kutomassa äänimatossa on kuitenkin tapa, jolla se toimii myös kuvista irroitettuna. Useat näistä musiikillisista teemoista ovat tarpeeksi vahvoja kantaakseen pelkästään kuulokuvien voimin ja näiden jännite, mielipuolisuus ja suoranainen kauhu tarttuvat kuulijan mielikuvitukseen. Harvemmin on puhdas terrori muutettu niin täydellisesti äänelliseen muotoonsa kuin Suspirian (1977) ääniraidalla. Epätoivo, tyhjyys ja kuolema raidalla L’alba Dei Morti Viventi -elokuvasta Dawn of the Dead tai selvittämätön mysteeri ja mielisairaus Profondo Rosson eeppisellä ääniraidalla.

Hienoja levytyksiä Goblinilta syntyi läpi koko 70-luvun, mutta yhtyeen sisäiset kismat johtivat lopulta miehistövaihdoksiin. Klassista Goblin -musiikkia kuultiin vielä Tenebrae (1982) -elokuvassa, joskin levytys merkittiin esittäjiensä Simonetti, Pignatelli ja Moranten nimiin Goblinin sijasta. Argenton ääniraidoille Goblin teki paluun vielä vuonna 2000, jolloin ilmestyi Non ho Sonno (Sleepless). Kyseessä oli Argenton oma paluu iskevämmän giallo -kauhun pariin ja Goblinin klassiseen soundiinsa.

Vuosien mittaan kokoonpano on vaihdellut ja uudelleen startannut Goblin on esiintynyt milloin milläkin miehityksellä ja nimellä. Näihin kuuluvat mm. Back To The Goblin ja Goblin Rebirth. Nyt Suomessa nähtävä Goblin kokoaa yhteen alkuperäisistä jäsenistä syntetisaattorivelho Claudio Simonettin, kitaristi Massimo Moranten ja kosketinsoittaja Maurizio Guarinin. Viimeksi mainittu on ollut mukana useammallakin Goblin -levytyksillä. Yleensä tilanteissa, joissa Simonetti ei ole ollut käytettävissä. Guarinin muihin meriitteihin kuuluvat mm. soittaminen Fabio Frizzin säveltämien Lucio Fulcin ohjaamien zombie-elokuvien, kuten City of the Living Dead (1980) – ja The Beyond (1981) -ääniraidoilla.

Alkuperäisistä jäsenistä eniten jää kaipaamaan ehkä basisti Fabio Pignatellia, mutta mitenkään väheksymättä muita soittajia, voidaan Claudio Simonettia pitää yhtenä sen tärkeimmistä moottoreista. Simonetti on yksinäänkin jatkanut yhtyeen perinnettä säveltämällä musiikkia useampaankin genre-elokuvaan ja esiintymällä yhtyeensä Daemonia kanssa, jonka ohjelmisto koostui mm. Goblinin tuotannosta vietynä lähemmäs symphonic metal -ilmaisua.

Kulta-aikoinaan Goblin teki musiikkia myös muunlaisiin elokuviin, kuten italialaisiin poliisielokuviin esim. La via della droga (The Heroin Busters, 1977), mutta valtaosa näiden tuotannosta ja paras anti löytyy kauhuelokuvamusiikista. Myös yhtye tiedostaa tämän ja onkin välittänyt kuulijoille tiedon, että Korjaamolla tullaan kuulemaan pääasiallisesti Argenton elokuvissa Profondo Rosso, Suspiria, Phenomena ja Non ho Sonno kuultua musiikkia. Romeron Dawn of the Deadia unohtamatta.

Harvinaislaatuista tilaisuutta ei siis kannata missään nimessä päästää livahtamaan käsistä. Luonnollisesti myös POP-lehti on paikalla ja ensi vuoden puolella ilmestyykin laaja Goblin -yhtyeen historiikki ja ääniraidat läpiluotaava retrospektiivi. Fiksuimmat eivät kuitenkaan odota pelkästään kirjallista sepustusta Goblin -annoksen saadakseen, vaan tulevat paikan päälle nauttimaan kauhun syvimmästä olemuksesta!

Yours truly,
Janne Hietanen / POP-lehti



---