Stephen Davis - Jumalten Vasara – Saaga Led Zeppelinistä

Johnny Kniga 2005

Julkaistu : 19 joulukuu 2005

Led Zeppelin on eittämättä 1970-luvun suurin rockyhtye ja muutenkin yksi kaikkien aikojen jättiläisistä kevyen musiikin saralla. Mika Järvisen suomennos Stephen Davisin vuonna 1985 kirjoittamasta ja 1997 päivittämästä alkuteoksesta, Hammer of the Gods – The Led Zeppelin Saga, käy läpi koko Led Zeppelinin tarinan mukaan lukien sen jäsenten edesottamukset niin ennen ilmalaivan lentoon nousua kuin haaksirikon jälkeisetkin vaiheet. Luonnollisesti pääpaino on itse Led Zeppelinin tarinassa.

Kirja on kirjoitettu hyvin perinteiseen rockjournalismimuotoon, jossa levytysten ja kiertueiden kuvailun lomassa kerrotaan bändin uskomattomista sekoiluista, tappeluista, viinasta, huumeista, hotellihuoneiden hävittämisistä, bändäreistä, ilolinnuista ja niin edelleen. Tarina on kuitenkin kirjoitettu hyvin kiihkottomasti ja sensaatiohakuisuutta vältellen – kuivakkaasti. Stephen on selvästi bändin fani, mutta yksisilmäisyyden karikot on taitavasti vältetty ja kritiikin ruoska sivaltaa, jos siihen on aihetta.

Kirja piirtää kuvan yhtyeestä, jolle lähes kaikki näyttää oleva mahdollista, mutta vain lähes. Zeppelinin levyt myyvät kuin leipää ja heillä on uskollinen fanikunta – nuori sellainen. Bändi kuitenkin janoaa hyväksyntää kollegoilta, medialta ja hieman vanhemmalta kuulijakunnalta, mutta ei saavuta sitä elinaikanaan. Suurimpana syynä tähän lienee bändin ja lehdistön välillä vallinnut vihamielinen ilmapiiri. Zeppelinin tähdet olivat laulaja Robert Plant ja kitaristi Jimmy Page, mutta oikeastaan koko tarina tiivistyy rumpali John Bonhamin hurjaan kujanjuoksuun läpi 70-luvun, päätyen sammuneen Bonhamin tukehtumiseen omaan oksennukseensa vuonna 1980. Mutta ei ollut muillakaan helppoa: sairaalloinen Page jäi pahasti koukkuun heroiiniin ja kokaiiniin, Plant menetti lapsensa ja loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa. Ainoa, joka kirjassa kuvataan jokseenkin täyspäiseksi, on basisti (kerrankin) John Paul Jones. Viides kirjan keskeinen henkilö on vielä bändin jäseniäkin hurjempi, Zeppelin-manageri Peter Grant. Bonhamin kuolema katkaisi Zeppelinin lennon kuin sen kuuluisan kanan pyrähdyksen, mutta vääjäämätön loppu oli muutenkin edessä, niin päätöntä ”rock`n`roll-unelmaa” bändi eli.

Paikoitellen kirjan samantapaisina vyöryvät tapahtumat alkavat puuduttaa, mutta Zeppelinin itsetuhoinen joutsenlaulu jaksaa pitää otteessaan. Suomennos on tehty asiantuntemuksella ja Mika korjaakin monia Stephenin epätarkkuuksia tai suoranaisia virheitä. Kirja on suositeltava lukukokemus Zeppelin-fanien lisäksi kaikille rock-musiikista kiinnostuneille.



Jouko Ollila

---