- Iskuryhmä

Julkaistu : 1 toukokuu 2007

Uuden Ihmemies-levynsä tiimoilta Pop-lehden punkrock-toimituksen piinapenkissä Iskuryhmän laulaja Pasi. Jaa mikä Iskuryhmä? No se ’80-’90-lukujen taitteen Ramones-buumin ja Ne Luumäet/Pojat/Luonteri Surf/Klamydia-aallon vaikutuksesta Varkaudessa kasattu kovasti em. bändien vaikuksen tunnustava bändi. Aloitti uransa enempi HC-painotteisena nimellä Työväen erektio (huh huh, toim. Huom.), siirtyi sitten vähän melodisemmalle linjalle ja julkaisi 7” vinyyliep:n vuonna 1993. Siirtyi muiden kiireiden vuoksi telakalle jo vuonna 1994. Woimasointu julkaisi 2004 CD:llä aiemmin mainitun seiskatuumaisen sekä nauhalle tarttunutta studio-, live- ja demomateriaalia. Bändi soitti 11 vuoteen ensimmäisen keikkansa huhtikuussa 2005 Semifinalissa pidetyssä Converse-kerhossa. Ja nyt on saatu aikaiseksi pitkäsoitto, joka ilmestyi bändin omalla levymerkillä.

Mikäs siinä levynteossa näin kauan kesti? Te ette ilmeisesti kuitenkaan ikinä varsinaisesti hajonneet?
 Totta. Ei olla koskaan hajottu, mutta ei varsinaisesti koskaan aloitettukaan. Selvääkö? Oltiin niin kersoja vielä silloin, kun bänditouhuja viriteltiin käyntiin kattilan kansista ja muista epämääräisistä soittimista. Ollaan tässä kohtaa kyllä oltu aina todellinen perhe, joka ei normaalisti voi hajota ennen kuin se kuuluisa kuolema meidät erottaa. Joskus vaan elämä johdattaa erilleen hetkeksi ja sitten jopa 10 vuoden jälkeen kaikki alkaa siitä mihin jäätiin. Se on todella helppoa, kun tietää toisensa bändissä niin hyvin.
 Levyntekoa ei itse asiassa mikään hidastanut vaan biisit olivat todella nopeasti kasassa levyä varten. Ainut, että levynteko prosessi kesti pitkään. 5 jätkän aikataulujen ja elämän tilanteiden yhteen sovittaminen on joskus työlästä.

Miltä nyt tuntuu kun on ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto soittimessa?
 Tehtiin ajallisesti 9 kuukautta levyä. Studiossa ei tosin notkuttu, kuin sen minkä tällainen punk poppoo nyt maksimissaan siihen käyttää. 9 kuukauden jälkeen kai sinäkin isänä tiedät miltä se tuotos tuntuu. Siinä kohtaa ei ollut riemulla rajaa. Aivan huikeet fiilikset. Rumpali Markyksen kanssa joskus sitä puhuttiin, et olkoon vaikka viimeinen teko, mut levy me tehdään vielä. Samaan hengen vetoon muuten puhuttiin, että ei olla näitä urheiluseura miehiä, jotka aina käy saunailloissa kauden jälkeen ja joskus välilläkin. Meidän piti pitää oikeet sauna kekkerit kerrankin levyn julkaisun jälkeen, mut ei olla vielä keretty. Oltais kyllä se vähä ansaittu ja tässä kohtaa ei naisilta kysytä YHTÄÄN mitään.

Kuinka biisit syntyivät?
 Ihmemies levy on aikamoinen cocktail. Mukana on vanhoja 90- luvun alusta olevia biisejä, jotka ei koskaan nähneet studion lämpöä. Mukana on myös Iskuryhmän sivuprojektista Pykimistä otettuja biisejä. Helppoja valintoja, koska olivat kuitenkin omia. Siiten löytyy vuosituhannen alun Maken tekemää tuotantoa ja aivan tuliterää soppaa. Kaikki biisit kuitenkin sopivat toisiinsa ja ajan hammas ei näy missään kohtaa. Kuin hyvä rosolli. Siinähän on kaikkea aina tillilihasta vatkuliin, mutta kyllähän sitä syö??
 Levyn biisipuolen suuri arkkitehti on Markys. Se vaan omistaa sellaiset sormet ja sellaisen kynän, että ei mitään rajaa. Biisejä tulis kuin liukuhihnalta. Kyllähän meistä jokainen biisejä tekee vaikka kuinka, mutta tuo hitti herkkyys ja oikee meno löytyy kyllä niin kybällä Makelta.

Äänititte levyn Varkaudessa. Oliko tämä ikäänkuin paluu juurille? Nykyään käsittääkseni bändin jäsenet asuvat eri puolilla Suomea.
 Tosiaan kaikki ollaan Varkauden poikia. Ei meillä oikeastaan ollut väliä missä levy olisi tehty, mut valinta oli helppo. Olli Huttunen ja Petteri Vaalimaa ovat aloittamassa studio toimintaa Varkaudessa. Homma ei vielä täysillä toimi, mutta kamat on kasassa ja hyvää pätkää saatiin kuunnella jätkien aikaisemmista nauhoituksista eri bändeille. Lisäksi hinta käveli ”halpuudellaan” meitä vastaan tässä kohtaa. Sellainen aseveli järjestely sopi täydellisesti Kohellusryhmälle. Saatiin vapaasti päättää meille vaikeat aikataulut ja studion puolelta ei ollut mitään estettä milloin tehdään ja mitä. Aivan täydellinen mesta meille. Todettakoon vielä, että resurssit olivat kuitenkin paikan päällä miltei täydelliset.
 Yksi hyvä lisä tietysti oli vielä se, että Markys ja Vepi on paikkakuntalaisia ja pystyivät olemaan ajan hermolla äänittäjä Olliin kanssa milloin vaan. Sitten tietysti minulla ja Tuuskallakin oli nyt se oiva tilaisuus käydä vanhempia moikkaamassa ja sekin kitinä jäi vähemmälle…”Et koskaan tule ja jne..” Viikonloput studiolla oli kuitenkin niin intensiivisiä, ettei siinä paljoo sukuloimaan ehtinyt. Ajatus kuitenkin hyvä.

Oliko mukana ulkopuolinen tuottaja vai hoiditteko kaiken omin voimin?
 Asiaa mietittiin jossain vaiheessa, että olisi hyvä olla tuottaja. Asiasta luovuttiin kuitenkin nopeasti. Homma toimi aika hyvin kuitenkin niin, että saatiin jotain sisään ja seuraavaan studio kertaan oli kuitenkin reilusti aikaa. Tällä välin ehti kuunnella 5 jätkän voimalla kotona raitoja ihan huolella. Olli myös osallistui hyvin tuottajan rooliin. Tietysti kun jälkeenpäin miettii, niin ulkopuolinen tuottaja olisi niin pirun hyvä näissä jutuissa. Kyllähän siinä sokeutuu vai sanoisinko kuuroutuu jossain vaiheessa omalle musiikille. Aika pirun hyvin kuitenkin homma klaarattiin ja en näe vielä ainakaan virhettä siinä kohtaa, ettei ulkopuolista tuottajaa ollut.

Mukana tuntuu olevan muutamia Woimasoinnun kokoelmaltakin demoversioina löytyviä kappaleita. Jäikö vielä takataskuun monta levyttämätöntä vanhaa biisiä?
 Woimasoinnun julkaisemalta Iskis levyltä – Ottaa lukua 1-2-3-4 on tosiaankin mukana 3 biisiä. Itsari, Onni potkii ja nettisinkkunakin julkaistu 9700-LOVE. Nämä kolme biisiä tuli aikoinaan vaan live versiona saatua nauhalle ja nämäkin vedot olivat enemmän kuin arveluttavia, tosin aika hauskoja omalla kierolla tavallaan. Biisit kuitenkin kuuluivat viimeisimpiin biiseihin ennen Iskuryhmän ”pientä” taukoa vuoden 1994 jälkeen. Oli aivan oikeutettua ottaa nämä biisit pöydälle ja työstää loppuun. Kaikki kolme biisiä toimii täysin ja ovat mun mielestä hyviä ralleja. Teemun käsialaa muuten kaikki kolme.
 Ehkä Iskuryhmän puolelta en löydä enää mitään sellaista vanhaa mitä tartteisi levytellä. Sivuprojekti Pykimille jäi kyllä vielä parit kermat, jotka ois kiva heittää kakun päälle joskus?

Teillä tuo keikkatahti ei päätä huimaa. Laskin nopeasti (eli lunttasin bändin nettisivuilta), että tämän paluun jälkeen olisitte tehneet seitsemän keikkaa. Eikö riitä aika vai mistä on kyse?’
 OHO! Niinkö monta kuitenkin!? Osuit naulan kantaan. Aika ei riitä mitenkään! Tämä on jokaisen helppo kuvitella tämä etätyöskentely bändi nimeltä Iskuryhmä. Päästään treenaamaan n. 1- 2 kuukauden välein kimpassa. Nämä treenit usein lähtee aika nollasta, vaikka tietyt biisit rullaavatkin vaikka unissaan. Uusien biisien soittaminen on työläämpää. Uudet biisit kuitenkin muokkaantuvat pikku hiljaa kuosiinsa ja eivät ole heti ekojen treenien jälkeen valmiita SUURELLE yleisölle. Hyvänä esimerkkinä vaikka levyltä nämä 3 ramoviisuihin osallistunutta biisiä Ihmemies, Aikuisten oikeesti ja Hetki hiljaa. Ei ne viisuihin mennessä olleet ihan tota kuitenkaan.
 Nyt olisi kiva heittää kyllä keikkaa levyn ilmestymisen jälkeen enemmänkin. Ainakin siitä on puhuttu. Toisaalta taas kun tiedän, että on levyllisen verran uusia biisi kokelaita tulossa treenattavaksi, niin ne kyllä himottaa myös. Mikäli keikkaillaan, niin ei uusia biisejä synny. Uudet biisit kuitenkin antaa intoa ihan simona ja silloin tietää, että peli jatkuu vielä. Keikkailun ohessa kuitenkin jouduttaisiin syventymään pelkästään vanhojen biisien läpivetoon enimmäkseen ja nämä tulevat helmet jäisi paitsioon. Vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Suomi on yllättävän iso maa maantieteellisesti ja tälläkin orkesterilla on pientä jälkikasvua kuitenkin yhden kansakoulun verran… Haluja keikkailuun kyllä riittää.

Levyltä löytyy koskettava tarina henkilöstä nimeltä Riki. Lieneekö tällä yksinäisellä surffarilla esikuvaa todellisuudessa?
Make tosiaan teki tämän biisin joskus vuonna 96? Riki oli valmistuessaan heti hitti. Tarinalle ei tietääkseni ole mitään todellisuus pohjaa. Ei Varkaudessa kuitenkaan surffata voi, vaikka pelkkää vettä onkin. Rannoilla kyllä istuskeltiin paljon!
 Näitä hiljaisia Riki poikia kyllä löytyi jokaisen luokalta ja voihan olla, että siitä on ideakin tullut. En osaa oikein kertoa asiasta enempää. Ei se totta kuitenkaan ole.
 Meillä on muuten odottamassa treeneihin Riki2. Rikin tyttöystävä kertoo siinä jotain Rikistä, et millainen poika hän sitten olikaan. Tarina elää….
Teillä on aika hyvin hallussa tuollainen sarjakuvarock-lyriikka, mutta myös vähän erilaiset aiheet kuten tuo aiemmin mainittu Riki. Mikä on tai jos sitä ei ole vielä tehty, olisi täydellinen Iskuryhmä-biisi?
 Itse en kauheesti huomaa tuota sarjakuvarock- lyriikka termiä. Ehkä se onkin vain sisäänrakennettu juttu meikäläisillä. Lapsesta asti kun on saanut elää kuitenkin sarjakuvien maailmassa ja nykyäänkin se teema jatkuu, niin levyn kansien kuvituksessa kuin meidän lavaesiintymisessäkin.
Luulisin sen olevan tahatonta ja jotenkin automaattista.
 Täydellisen biisin jos tietäisin, niin en todellakaan sitä kertoisi täällä. Olisin pian rikas mies.
 Ei sellaista ole, mutta lähelle voi päästä. Ihmemies biiseistä itse koen miltei täydelliseksi vedoiksi vaikka Soitan sulle biisin.
Biisi on helppo ymmärtää, ei vaikeaa ajattelutyötä tarvita tekstin sisältöön. Melodia on kertosäkeessä tarttuva, niin riffin kuin laulumelodian kautta. Yksinkertainen ja simppeli. Usein olen huomannut, että tarvitaan joku ns. lastenlaulumainen ralli, niin ihmiset aikuisenakin alkaa siitä digata. Hyvä biisi voi olla myös tarinan kerrontaa, jota meillä on jonkin verran enemmän muihin ramopunk bändeihin verrattuna. Riki ja esim. Banaanilaiva voisivat olla ylä-asteen ainekirjoitus tunnilta kopsattuja tarinoita.
Ei ole kaavaa olemassa. Toisinaan tekisi mieli laulaa vaikeita asioita, mutta sitten tulee stoppi vastaan. Ei mä haluun pitää vaan kivaa musan kanssa ja vaikeistakin asioista pitää löytyä koukku iloisuuteen. Toisinaan yksinkertainen on kaunista. Luuseri biisin kirjoitin nopeammin paperille, kuin aivot ennätti sitä reagoida. Oikea käsi oli jo valmis ja menossa röökille. Ajatus vielä tuli kertsissä perässä ja funtsi, et josko biisin tekstin jälkeen röökin polttais? Sen kyllä biisistä huomaakin.
Ehkä seuraava biisi on se täydellinen?
Sarjakuvista jäin vielä miettimään sen verran, et ois hieno tehdä levy jossa ois mukana sarjakuva kerrottuna suoraan biiseistä. Kukahan jaksas tän seuraavan kerran toteuttaa? Noi ois helppo purkittaa puhekupliin ja ruutuihin kyllä.



Hannu Jokinen

---