- Hullujussi

Julkaistu : 1 elokuu 2003

Hullujussi on yksi suomalairock-musiikin suurista kummajaisista. Yhtyeen levyjä on myyty yhteensä yli 150 000 kappaletta ja sen saavutuksiin kuuluu mm. Friduna Skikunan ja Bingo Bango Bongon kaltaisen suurhitit. Menestyksestä huolimatta yhtyeen taustat ovat jääneet suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi. Tähän on osaltaan varmasti vaikuttanut musiikkitoimittajien penseä suhtauminen yhtyeeseen. Onkin siis aiheellista suorittaa yhtyeen historian lyhyt oppimäärä.

Ennen alkua . . .

Hullujussin juuret johtavat aina vuoteen 1972 ja Arto Sotavallan Häkäpönttö -yhtyeeseen. Tuossa yhtyeessä tämän jutun sankareista Holle Holopainen, Eeki Mantere ja Tapsa Niemelä tuohon aikaan vähemmän tai vielä vähemmän matalalla innostuksella musisoivat. Heidän lisäkseen riveissä vaikutti rumpali Hessu Salmijärvi.

Työ oli rankkaa leipätyötä, josta muusikon elämän paljon puhuttu glamour oli kaukana. Häkäpöntön riveissä arvonjärjestys oli selvä: solisti oli yhtyeen stara, muiden rooli oli toimia vain taustamuusikoina. Vaikka keikkaa yhtyeellä riittikin, niin solistin tähteyden kanssa oli vähän niin ja näin: – Siihen aikaan Arto Sotavallan kohtalona oli olla koko ajan eräänlainen mini-Danny ja olihan sen suosio silloin jo hiipumassa, Holle sanoo.

Muusikoiden työnkuva Häkäpöntössä, ja ylipäätään artistien taustabändeissä, oli noihin aikoihin varsin selkeä: keikoilla tehtiin työtä todenteolla, soiton alkaessa jo kahdeksan aikaan illalla ja päättyen yhden ja kahden välillä yöllä. Artistin osuus rajoittui lavalle astumiseen kymmeneltä illalla, jolloin hän aloitti kolmen vartin pituisen lauluohjelmistonsa esittämisen.

Viitteitä tulevasta

Tulevan Hullujussi-yhtyeen kannalta lähtölaukaus ammuttiin ilmaan toukokuun 25. päivänä 1973, jolloin Sotavallalla ja Häkäpöntöllä oli keikka Oravaisissa. Solistia ei kuitenkaan paikalla näkynyt, jolloin keikkajärjestäjä tiedusteli yhtyeeltä illan selviytymisstrategiaa. Eeki ehdotti, että bändi heittäisi illan ohjelmistosta Sotavallankin osuuden. Suurta innostusta ehdotus ei järjestäjän puolelta osakseen saanut, mutta mutisten tämä kuitenkin sen hyväksyi.

Ihmeissään oli orkesterikin Eekin ehdotuksesta, joka ei oikein luottanut tämän kykeneväisyyteen astua Sotavallan keskikokoisiin saappaisiin. Mutta sitä yrittämättäkään Eeki halusi ehdoin tahdoin pistää illan ohjelmiston läskiksi. Imagoaan illan artisti rakensi pistämällä päähänsä kumikaljun ja punaisen pellenenän sekä maalaten naamaansa klovnin maskin. Hollen ehdotuksesta esiintymisasuksi kaivettiin vanha puuvillapyjama ja näin illan laulajatähti, Erik Warpoweriksi ristitty persoona oli valmis hurmaamaan yleisön. Ohjelmisto oli kaikkine välispiikkeineen identtinen Sotavallan ohjelmiston kanssa!

Yleisön reaktiot olivat kenties yllättävänkin suotuisat: muutamat eturivin yleisön edustajat nauroivat hyvätahtoisesti parodialle, muun väen tanssiessa ihmeissään illan ohjelmiston kappaleita.

Keikkatauolla järjestäjä ilmoitti yhtyeelle Sotavallan saapuvan paikalle yhden aikaan yöllä ja myöhästymisen johtuvan auton hajoamisesta. Näin bändi pääsi yön myöhäisinä tunteina soittamaan ja yleisö tanssimaan illan hitit vielä toiseenkin kertaan.

Keikan jälkeen Holle ja Eeki ryhtyivät suunnittelemaan ensiesiintymisensä tehneen pellen vakituista kiinnittämistä keikkaohjelmistoon ja sitä kautta puulta maistuneiden keikkojen mielekkäämmiksi muuttamista. Tuumasta toimeen. Seuraavana päivänä muusikot vierailivat Kuokkasen peruukkiliikkeessä teatterimeikkiostoksilla ja Pelastusarmeijan kirpputorilla, josta matkaan tarttuivat mukaan musta frakkitakki ja baskeri. Nämä vetimet päälle, Groucho Marx -viikset ja kulmakarvat naamariin sekä puinen sikari suuhun. Näin syntyi Eekin uusi sivupersoona, joka sittemmin opittiin tuntemaan Frank Krappana. Tämän Eekin roolihahmon ja Hollen myöhemmän sivupersoonan Frank Papan välille on muuten turha vetää mitään yhtäläisyysviivoja, nimien yhdenmukaisuus on kuulemma silkaa sattumaa.

Paria päivää myöhemmin uusi estraditaiteilija esiteltiin yleisölle Lahdessa olleella keikalla Sotavallan esiintymisosuuden jälkeen. Artisti itse suhtautui muuttuneisiin ohjelmistokuvioihin suvaitsevaisesti. Ja tokihan hänelle itselleenkin oli siitä hyötyä. Ellei muuta, niin ainakin taustamuusikoiden motivaatio työhönsä koheni pelleilyn myötä radikaalisti.

Myöhemmin kesällä uudet taiteilijahahmot alkoivat näkyä lavalla myös ennen illan pääartistin keikkaosuutta. Esiintymistyyli myös muuttui siinä määrin, että kerran esim. järjestäjä tuli keikan jälkeen tarkistamaan soittajien humalatilan kahden muusikoista soitettuaan ohjelmistoaan kolme varttia selällään maaten. Rovaniemellä järjestysmiehen sietokyky puolestaan oli koetuksella siinä vaiheessa kun Around and Around´in kitarasoolon kestossa oltiin päästy 15 minuuttiin, samassa soinnussa neljää ääntä toistaen soittajien seistessä jäykistyneinä kattoon tuijottaen. Aavasaksalla sietokykyä koeteltiin puolestaan avausspiikillä, jonka kestoksi Holle kaavaili 20 minuuttia, lopputuloksen ollessa kuitenkin kolmanneksen lyhyempi.

Värikkäistä tempauksista huolimatta pääosan yleisön suhtautuminen bändin toilailuihin oli jotakuinkin väliinpitämätön. Ja ne, joita tempaukset kiinnostivat, olivat vaatimassa entistä rajumpaa menoa naiseksi pukeutumisesta sekä perseen ja munien esittelystä lähtien. Nämä ehdotukset eivät kuitenkaan olleet SE juttu, mitä bändi halusi huumorissaan tavoitella.

Viktor Kalborrek astuu julkisuuteen

Heinäkuun 13. päivänä 1973 tapahtui tulevan Hullujussi-yhtyeen kehitysuralla seuraava merkittävä askel. Tuolloin Sotavalta ja Häkäpönttö oli tilattu musisoimaan Nilsiälle Hotelli Tahkovuoreen, missä tuolloin oli vieraana kaksisataapäinen saksalaisryhmä.

Sotavallan esiintymisen aikana hotellin vieraat jaksoivat raahautua tanssiparketille saakka, mutta muuten suhtautuminen bändin musisointiin oli jokseenkin väliinpitämätöntä. Ainoa tapa, jolla kuulijat bändin noteerasivat, oli vähän väliä esitetyt pyynnöt sellaisista kappaleista, joita bändi ei ollut koskaan kuullutkaan tai sitten ei vain osannut soittaa niitä.

Tauolla Tapsa ehdotti muulle bändille, että loppuilta pistettäisiin ranttaliksi ja lavalle palattaisiin pellekuteet päällä. Muu bändi ei tästä ideasta lämmennyt, mutta Hollen pähkähullu idea tauon jälkeisestä ohjelmistosta sen sijaan toteutettiin. Tauon jälkeen bändi palasi lavalle ja soitti kaksi kappaletta tuttuun malliin. Sen sijaan kolmannen biisin kohdalla se yht´äkkiä keskeytti soittamisen, alkoi huutamaan kurkku suorana ja juoksi vaatteet päällä järveen.

Vasta tempauksen jälkeen yhtyeen jäsenet tulivat miettineeksi, että sopimuksen mukaisesti heidän tuli soittaa yleisölle kolme varttia musiikkia. Niinpä he kiirehtivät nopeasti takaisin tanssipaikalle suorittaen sen keittiössä pienoisen ehostautumisen.

Tuossa vaiheessa Hollelle syntyi kuningasajatus tämän katsoessa läpimärkää Eekiä. – Vedä toi letti taakse päätä myöten ja laula jotain tangoja ja puhu niille huonosti suomea, Holle ehdotti. Ideassa heti mukana ollut Eeki teki työtä käskettyä sekä pisti päälleen valkoisen tarjoilijan takin, väänteli foliopaperista itselleen kravatin sekä vahakynän avulla vahvisti viiksiään ja kulmakarvojaan.

Bändi palasi lavalle ja Holle kuulutti sisään illan tähden: “Meine Damen und Herren, willkommen.. ää.. ä… Viktor Kalborrek”, lausuen ensimmäisenä mieleen tulevan pähkähullun nimen.

Kuulutuksen jälkeen tähti saapui lavalle yrittäen tavata itselleenkin vierasta nimeä. Täysin improvisoiden Kalborrek esitti yleisölle hoonolla soomella puolituntia sinivalkoisia evegreenejä aina Syyspihlajan alla -tangon ja Tulipunaruusut -humpan väliltä. Orkesteri seurasi taitojensa mukaan päätähteä kappaleiden mukana ja yleisö oli haltioitunut.

Keikan jälkeen bändi oli innoissaan ja alkoi kovaa vauhtia suunnittelemaan Viktorin ottamista mukaan tulevaankin ohjelmistoon.

Helsingissä Viktorille alettiin suunnittelemaan esiintymisasustoa. Avun työhön tarjosi kaupunkin johtava muotiliike Pelastusarmeijan kirpputori. Tuolta mukaan tarttui 15 markan hintainen valkoinen pellavapuku.

Kalborrekin ensimmäinen virallinen esiintyminen koitti elokuun 11. päivänä Kermakosken Kerman lavalla Heinävedellä. Kalborrek lauloi keikalla neljä biisiä ja riemu oli ylimmillään. Siis lavan puolella. Yleisön reagtiot puolestaan olivat hämmästyneitä: se oli tullut paikalle kuuntelemaan pop-musiikkia ja nyt lavalla purjehti joku Umberto Marcaton hengenheimolainen. Menestys antoi vielä odottaan itseään.

Ai mistäkö uuden kansainvälisen taiteilijan Viktor Kalborrekin nimi?

Holle oli 60-luvun lopulla ollut soittamassa Dannyn show-kiertueella, jossa musisoivat myös mm. Edward Vesala ja Paroni Paakkunainen. Kerran kun poppoo oli keikalla Oulussa, huomasi Holle aamulla Vesalan ja Paakkunaisen olevan kateissa. Pohjoisen yö oli vetänyt muusikoita puoleensa. Holle lähti etsimään kadonneita muusikoita hotelleista, joista mistään ei kuitenkaan löytynyt ketään sen paremmin Vesalan kuin Paakkunaisenkaan nimellä. Sen sijaan kauppahotelliin oli majoittautunut kaksikko, joista toisen nimi oli Viktor Kalborrek ja toisenkin lähes yhtä älytön. Holle marssi kaksikon huoneeseen, josta – yllätys, yllätys – kadonneet soittajat sitten löytyivästkin. Tämän storyn innoittamana Holle keksi Eekille kuolemattoman taiteilijanimen.

Hullujussin syntyminen

Elokuun alussa Holle ja Eeki alkoivat miettiä järkevyyttä jatkaa Sotavallan taustabändinä. Bändi oli kehittynyt huimasti ja edellytyksiä itsenäistä uraa varten oli jo olemassa.

Vielä elokuun aikana Holle, Eeki ja Tapsa matkasivat tapaamaan ohjelmamyyjä Antti Einiötä vakaana aikomuksenaan siirtyä omalle uralle pois Arto Sotavallan palveluksesta. Pois työstä, josta saatu palkka oli vähintäänkin surkea.

Kaverukset esittelivät Einiölle keikoilta otettuja valokuvia ja kertoivat noususuuntaisesta suosiostaan. Aikansa muusikoita kuunneltuaan Einiö ilmoitti haluavansa nähdä bändin keikalla. Niinpä Eeki järjesti bändille keikan Ostrobotnian opiskelijabileisiin, jossa uusi yhtye esitti täydellä teholla ohjelmistoaan. Einiöön esitys teki vaikutuksen ja keikan jälkeen tämä pyysi bändiä keksimään itselleen nimen, jotta päästäisiin töihin käsiksi.

Ennen bändin ristiäisiä ratkottavaksi tuli kuitenkin toinen akuutti ongelma. Bändin rumpali oli näet päättänyt vaihtaa muusikon epävarman ammatin juridiikan opintoihin ja tilalle piti löytää uusi muusikko. Ongelma ratkesi kuitenkin varsin pian, kun Tapsa mainitsi vanhasta soittokaveristaan Yrjö Fonseliuksesta. Kolmikko päätti kokeilla Imatralla Ykän sopivuutta bändiin ja lopputulos oli vähintäänkin vakuuttava.

Kotimatkalla Imatralta kolmikko pähkäili nimeä uudelle yhtyeelle. Ensimmäinen vahva nimiehdokas oli Sikkelson. Seuraava nimiehdotus oli Helmet, jonka kuitenkin koettiin viittaavan liiaksi progen suuntaan. Jossain vaiheessa Tapsa toi esille nimiehdotuksen Hullujussi, minkä inspiraatiolähde oli samanniminen hirviömäinen kaivinkone. Nimeä pyöritellessä kolmikko koki ehdotuksen kuvaavan loppujen lopuksi vähintäänkin hyvin bändiä: hulluus viittaa johonkin hyvin olennaiseen ja Jussi on taas perisuomalaisuutta puhtaimmillaan.

Seuraavana päivänä bändi ilmoitti Einiölle nimiajatuksensa, minkä jälkeen tämä ryhtyi heti keikkamyyntiin ja patisti bändin kuvauksiin sekä keikkamainosten tekoon. Tässä vaiheessa oli aika ilmoittaa myös Sotavallalle taustabändin lähtemisestä omille teilleen. Hiipuvalle laulajatähdelle eroilmoitus ei tullut yllätyksenä ja tämä toivottikin vanhoille muusikkokavereilleen onnea, joskin samalla osoitti skeptisyytensä menestysmahdollisuuksien suhteen. Juttumme päähenkilöiden vetäydyttyä Sotavallan bändistä Häkäpönttö jäi nimenä elämään. Ehtipä Arto uuden Häkäpöntön kanssa levyttämään yhden albuminkin, Alibissa livenä 20.-21.3.1975 nauhoitetun Täyttä häkää -lätyn. Kuulijan kannalta tuo albumi on kerrassaan piinaavaa kuunneltavaa, mutta sen ruotiminen kuuluu kokonaan toiseen tarinaan, eli takaisin asiaan . . .

Keikkamainoksensa kuvat yhtye sai otettua Uudella Ylioppilastalolla ESO:n tiloissa. Samoihin aikoihin oli jälleen syytä hieman kasvattaa esiintymisasuston määrää. Huokea, takuulla hieman useamman kevään takainen muotimallisto, löytyi tutusta putiikista: Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Keikkamainoksesta tehtiin myös pienempi ns. järkkäriversio, johon Einiö runoili: »Nimi “Hullujussi” viittaa tunnettuun työkoneeseen eikä siis kehenkään hassahtaneeseen Jussi-nimiseen henkilöön. Tämä “Hullujussi” on siitä erikoinen kone, että se pitää sisällään mitä ihmeellisintä ja monipuolisinta musiikkia. Se pystyy hetkessä loihtimaan esiin aivan tavallista tanssimusiikkia soittavan yhtyeen, hurjan kaupallisen rock- show´n, repäisevän show-orkesterin taikka sitten Viktor Galbarekin tapaisen tunnelmoijan, jota jopa itse Liberace varmaan kadehtisi.»

Syksyn kuluessa Hullujussi-ohjelmistoa hiottiin sekä laajennettiin. Yhtyeen ulkopuolisena konsulttina toimi K.W. Blomqvist, joka soitatti bändille musiikkia laidasta laitaan, josta nämä sitten etsivät ideoita ohjelmistoonsa. KW:n avustuksella bändi myös rakensi Kalborrekin imagoa, jonka yhtenä osana oli löytää kotimaa tälle maailman miehelle. Koska oikeat valtiot eivät oikein tulleet kyseeseen, niin KW esitti kuningasajatuksen: “Eikö hän ole syntynyt ja kasvanut Bulvaniassa?” Ehdotus hyväksytiin ja sen hahmon imagon rakentamista jatkettiin kansalaisuuden viitoittamalla tiellä.

Varsin pian yhtye pääsi näyttämään kykynsä suurelle yleisölle. Einiö näet järjesti yhtyeen lokakuun 8. päiväksi esiintymään tuohon aikaan suurta suosiota nauttineen Gary Glitterin lämppäribändiksi.

Ennen keikkaa pojat päättivät käydä hankimassa itselleen hieman rohkaisujuomia. Anniskeluliikkeen virkaa sai toimittaa Remu Aaltonen, jolta sankarimme kävivät ostamassa pullon 60% venäläistä vodkaa. Juoma kuitenkin säästettiin nautittavaksi vasta keikan jälkeen.

Hullujussi esitti sovitusti pellepuvuissaan 20 minuuttisen ohjelmistonsa, joka ei yleisössä herättänyt juuri minkäänlaisia reaktioita. Glitteriähän he olivat tulleet katsomaan, lämmittelybändi tuntui puuduttavalta kuin televisiomainokset ennen elokuvan alkua. Lyhyen pettymystilan jälkeen jussit laimensivat takahuoneessa suruaan iloliemellä ja saavuttivatkin vauhdilla varsin hilpeän olotilan.

Levytyssopimus

Viikkoa myöhemmin Hullujussi teki yllätyskeikan Tavastialla, kun illan varsinainen esiintyjä oli joutunut perumaan esiintymisensä. Rokkiväki katseli ihmeistään, kun bändi astui lavalle ja ryhtyi soittamaan 50-luvun tanssimusiikkia. Siinä vaiheessa ihmettely vaihtui hiljalleen hyväksynnäksi, kun lavalle astui Bulvanian kansallissankari Viktor Kalborrek, joka osalle väestä oli tullut jo tutuksi persoonaksi. Kalborrekin osuuden jälkeen keikka jatkui kolmen vartin rock-tykityksellä, minä aikana versioitiin niin Rod Stewartia, Chuck Berrya kuin Jerry Lee Lewistäkin.

Tavastian keikka päättyi yleisön hurjiin suosionosoituksiin ja takahuoneeseen astui niin tuttuja kuin tuntemattomiakin ihmisiä onnittelemaan bändiä. Yksi heistä oli Antti Einiön yllyttämänä keikkaa seuraamaan saapunut levymoguli Mosse Vikstedt, joka tuli lausumaan omat ylistyssanansa yhtyeestä ja ehdottamaan levyn tekemistä. – Eihän meillä ollut mitään levytyssuunnitelmia, me pyrittiin olemaan vaan mahdollisimman hyvä keikkabändi, Eeki sanoo.

Mutta vaikka levytysehdotus tulikin bändille yllättäen, ei Mossen ehdotukseen suostumista tarvinnut kauaa miettiä. Varsin pian päästiinkin jo miettimään debyyttilevyn sisältöä. Alustavasti Mosse kaavaili, että levylle voisi ottaa mukaan ainakin materiaalia yhtyeen rock-osuudesta. Sen sijaan Hollen ehdotukselle Viktor Kalborrekin musisoinnin vinyylille siirtämisestä Mosse ei alkujaan ollut kovin innostunut, tuo huumori kun hurjasta lavasuosiosta huolimatta ei levyllä toimi vaan vaatii visuaalisuutta, levymoguli päätteli.

Yhtye ja Mosse saivat sovituksi seuraavan vuoden helmikuulle ajoittuvan levytyspäivämäärän, jolloin olisi tarkoitus nauhoittaa debyyttisingle.

Näköradion sankarit

Ennen debyyttisinglen nauhoitusta ehti kuitenkin vielä tapahtua ja paljon. Marraskuussa Holle sai puhelun Pertsa Reposelta, joka oli vakuuttunut eritoten Kalborrekin esiintymisestä. Reponen pyysi bändiä esiintymään ja koheltamaan Leo Lastumäen Musikaalinen tunti -ohjelmaan.

Hollen ei tarvinnut kauaa miettiä antaakseen bändin puolesta vastausta Reposen kysymykseen.

Hullujussin osuus Lastumäen ohjelmassa nauhoitettiin 12. marraskuuta. Shown ulostulon seuraavana maanantaina yhtyeelle tuli kaksin kappalein merkittäviä yhteydenottoja. Toisessa bändiä kosiskeltiin vakioyhtyeeksi TV1:n uuteen viihdesarjaan Merirosvoradio. Toinen yhteydenotto taasen tuli Mosselta, joka alkoi kovaa vauhtia suunnittelemaan jo kokonaisen live-LP:n tekemistä. Molemmille projekteille näytettiin luonnollisesti vihreää valoa.

Keikkarintamallakin alkoi myös näkyä hiljalleen suursuosion merkkejä. Esimerkiksi tammikuussa 1974 Hullujussi esiintyi Alibin Jytäjussiviikolla kolmena päivänä, joina jokaisena ulkona oli pitkät jonot odottamassa sisäänpääsyä ja sali täynnä yleisöstä.



Juha Rantala

---