Lou Barlow - Goodnight Unknown

Domino 2009

Julkaistu : 23 joulukuu 2009

Kansikuva puuttuu

Junioridinosaurusten uuden albumin perään puskee myös basistinsa, Lou Barlow:n sooloalbumi. Dinobassotteluiden lisäksi Sebadohin ja Folk Implosionin peräsimissä suuntaillut touhukas rokkari palaa soololevytysten pariin vuoden 2005 ’Emoh’-albumin jälkeen.
 Barlow luottaa ’Goodnight Unknown’ -pitkäsoiton alkupuolella särön voimaan, jakaen sitä tasapuolisesti (joskin holtittomasti) kaikkiin instrumentteihin yhtä kaikki. Lauluraidat on upotettuna sinne jonnekin metakan taustoihin. Nimiraita rytmittää kitarat poikkeuksellisesti nakuttaen, poljento on harvinaisen vastustava.
 Toisaalta, osa albumista on Barlow:n akustista ilmaisua. Melodisia sävyjä, hillittyä stemmojen käyttöä sekoittuu Too Much Freedom- ja Faith in Your Heartbeat -raidoilla. The One I Call flirttailee folkpiirien kanssa. Jonkinlaiseen discokomppiin kurottaa The Right. Kaksiäänisenä etenevä Gravitate urkuharmoneineen ja mutiloituine bassoineen pumppaa ja särkee vuoroin, sovitus on Barlow-mittareille sekava. Lo-fi-kannutusta tyyliin Lou Barlow tarjoilee One Machine, One Long Fight. Äänien muodostama kirkas valli on etäisesti sukua musiikille. Kuuloaistia koetteleva elämys Goodnight Unknown jatkuu: Praise hölkkää korvakäytäviä pitkin riipivänä ja salakavalana. Niihin verrattuna Don’t Apologize on jo lähes autohifiä.
 Pieniä kaksiminuuttisia paloja yksi toisensa perään, voisi helposti aliarvioida. Totta on, ettei Lou Barlow rakentele suurempia kaaria kappaleiden sisällä – josko albumillakaan. Eräänlainen yhtenäinen linja saavutetaan pitkänlinjanmiehillä myös moneen suuntaan poukkoilemalla. Eikä se hitintynkä silloin tällöin pahaa Barlowillekaan tekisi.


Pisteet: 3/5


Vesa Aleksi

---