Iron Maiden - Flight 666

Emi 2009

Julkaistu : 23 syyskuu 2009

Kansikuva puuttuu

Iron Maidenin Somewhere Back In Time kiertueen ensimmäisellä puoliskolla vuoden 2008 helmi ja maaliskuun aikana kuvattu Flight 666 -dokumentti vie katsojan yhtyeen mukana viidelle eri mantereelle ja kolmeentoista maahan. Perinteisillä tavoilla tämä neljässäkymmenessä viidessä päivässä toteutettu kiertue olisikin ollut jo välimatkojenkin vuoksi sula mahdottomuus, mutta yhtyeen oma jumbojetti ja sen kapteenina toimiva laulaja Bruce Dickinson tekivät tämän mahdolliseksi.
 Sen sijaan, että katsojan tehtäväksi jäisi pelkkä kärpäsenä katossa oleminen, pyrkii dokumentti vetämään katsojan mahdollisimman lähelle tapahtumia. Live-esitysten ja esiintyjien vapaa-ajan seuraamisen lisäksi esitellään myös sitä koneistoa, joka yhtyeen taustalla toimii. Varsinainen punainen lanka löytyy lentokoneella maasta toiseen siirtymisestä ja siitä kuinka paljon yhtye faneilleen merkitsee. Maasta riippumatta fanit tuntuvat olevan kuin yhtä iloista perhettä. Suurimpana erona maiden välillä tuntuukin olevan se kuinka paljon fanit joutuvat näkemään vaivaa keikalle päästäkseen ja kuinka ainutkertainen tilaisuus on kyseessä. Pahimmillaan olosuhteet lähentelevät hirveää ja saavat yhtyeen jopa pohtimaan onko kaikki sen arvoista.
 Esiintyjien persoonista ja näiden iästäkin johtuen mitään räyhäkkyyttä on turha odottaa. Iron Maiden on yhtä lailla yhtye kuin myös rasvattu koneisto ja liikeyritys. Hommat hoidetaan ammattitaidolla, eikä sikailulle ole sijaa. Vapaa-aika kuluu joko paikallisiin nähtävyyksiin tutustuessa tai esim. golfin peluun parissa. Kiertueen kannalta vaarallisin tilanne tapahtuukin nimenomaan golfkentällä.
 Vaikka dokumentin rakenne on perusteltu ja eheä, on se kuitenkin samalla myös sen kompastuskivi. Sillä dokumentin edetessä sama maasta toiseen siirtyminen alkaa tuntua saman toistolta. Toisaalta ehkä tämä luo myös lisärealismia katsojan päästessä lähemmäksi sitä tunnelmaa, joka syntyy kun esiintymispaikka vaihtuu, mutta kaikki muu tuntuu pysyvän ennallaan.
 Silti loppua kohden jotain muutakin olisi kaivattu. Kokonaisuutena ajatellen tämä HD:nä kuvattu ja 5.1 -äänillä varustettu dokumentti on kuitenkin lähes täysosuma. Iron Maiden soittaa hyvin ja esitysten tunnelma välittyy, joka on kuitenkin lopulta kaikkein tärkeintä.
 Parhaita otoksia dokumenttiin valittaessa on jostain syystä päädytty käyttämään myös vähemmän visuaalisia kohtauksia. Sellaisia, joissa yhtyeen lavarakenteita ei ole hyödynnetty täysmittaisesti. Tämä on tavallaan yllättävää, kun ottaa huomioon että kiertueen toisella puoliskolla, Helsingin keikan yhteydessäkin, yhtye otti kaiken irti lavarekvisiitastaan. Dokumentissa mm. Number Of The Beastin aikana lavalle ilmestyvä piru on vähemmän näyttävä.
 Bonuksena julkaisu sisältää DVD:n, jolta löytyy nämä kaikki dokumentin musiikkiesitykset kokonaisuudessaan. DVD:n lisäksi paketti on saatavilla myös Blue Rayna, jolloin HD-kuvaus pääsee täysiin oikeuksiinsa.
 Luonnollisesti materiaalin hyödyntäminen on viety viimeiseen pisteeseen ja saatavilla on myös Flight 666 – The Original Soundtrack -niminen 2 CD:n julkaisu. Tämä antaakin mahdollisuuden kuunnella yhtyettä sellaisenaan ilman kuvien vaikutusta fiiliksiin. Ja niin hämmästyttävää kuin se onkin, Iron Maiden ei ole ainakaan huonontunut vuosien saatossa. Bruce Dickinsonin laulutyyli on toki muuttunut alkuajoista, mutta tämä tapahtui jo aikaa sitten, eikä kyseessä ole pelkkä ikääntyminen vaan opeteltu, hallitumpi laulutapa.
 Jos levyn sisällöstä haluaisi jotain kitistävää löytää, mentäisiin hyvin lähelle henkilökohtaisia biisitoiveita, sen sijaan että voitaisiin kritisoida tarjolla olevan kattauksen laatua. Jos olisin maailman ainoa ihminen, olisin mieluummin rukannut vähän biisilistaa ja pudottanut muutaman “uudemman” kappaleen ja korjannut nämä vähän vintagemmalla materiaalilla. Mojo -syistä olisin myös antanut kenkää kolmannelle kitaristille, koska tällaista ei Iron Maidenin musiikki välttämättä tarvitse. Kengän kuva takalistolle olisi heilahtanut Janick Gersille, jonka tärkein tehtävä live-esiintymisissä tuntuu olevan heilua eräänlaisena maskottina. On tälläkin toki paikkansa yhtyeen historiassa, mutta nämä kolme kitaristia samassa yhtyeessä -kokoonpanot sopivat oman luutuneen näkemykseni mukaan paremminkin tiettyihin southernrock yhtyeisiin.
 Toisaalta toverihenki on tärkein ja Iron Maiden kakusta riittää särvintä useampaankin pöytään.


Pisteet: 4/5


Janne Hietanen

---