- Elonkorjuu - Scumbag Nylon Beatin innoittamana

Julkaistu : 1 joulukuu 2004

Elonkorjuu, yksi Suomen kovimmista progebändeistä on jälleen täällä. Neljännesvuosisadan hiljaisuuden jälkeen bändi on tehnyt uuden loistavan pitkäsoittolevyn Scumbag ja aloittanut aktiivisen keikkailun.

POP-lehden numerossa 2/02 (#10) käytiinkin jo läpi bändin 70-luvun uraa. Se aika käsitellään tässä artikkelissa lähinnä vain siltä osin, mitä historia vaatii uudelleenkirjoittamista. Muuten haastatteluaiheena on Elonkorjuu tänään.

Haastattelu oli tarkoitus tehdä Porin Viikkarissa bändin harjoituskämpällä. Rumpali Pertti Hannuksen menojen vuoksi harjoitukset kuitenkin jäi väliin ja jutustelupaikka vaihtuu paikalliseksi baariksi. Paikalla olivat kitaristi-vokalisti Jukka Syrenius, basisti-vokalisti Veli-Pekka Pessi ja osassa haastattelua myös bändin kuopus kosketinsoittaja Jussi Reunamäki. Sen suuremmitta löpinöittä asiaan . . .

Mistä idea Elonkorjuun paluusta lähti liikkeelle?

Jukka: Nylon Beatista. Eli mun on pakko tehdä Scumbag.

Veli-Pekka: Tämähän oli se yksi johtoajatus, mutta se kypsyi vasta silloin kun lähdettiin tuota levyä tekemään. Nylon Beatin innoittama levystä piti ehdottomasti tehdä Scumbag, eli jätesäkki.

Milloin Elonkorjuun paluuta sitten alettiin suunnittelemaan?

Veli-Pekka: Viime vuoden talvena. Jätkät teki hirveästi uusia biisejä ja niitä syntyi ihan kuin liukuhihnalta.

Jukka: Niitä biisejä syntyy koko ajan.

Veli-Pekka: Meikäläinen vaan soittaa bändissä. Mun kauhistuksekseni jokaiselle treenikerralle tupsahtelee uusia biisejä ja entistäkin vaikeampia. Ei siinä sitten muu auta kuin viedä papereita kotiin ja alkaa opiskelemaan niitä. Kolmenkymmenenviiden vuoden ajan olen bassoa soitellut, mutta pelkät treenit bändin kanssa ei silti riitä biisien hallitsemiseksi.

Jukka: Se tässä bändissä on ollut helvetin positiivista, että homma on mennyt koko ajan eteenpäin. Kaikki on kehittynyt soittajina matkan varrella helvetisti. Ja nyt noita biisejä on pakkokin alkaa treenaamaan oikein todenteolla.

Siitä on noin puolitoista vuotta, kun me alettiin levyn tekoa suunnittelemaan. Meidän piti alkaa tekemään tuota levyä jo keväällä, mutta mä teloin sitten käteni satamassa. Se viivästytti asioita kolmella kuukaudella. Mulla oli käsi kipsissäkin puolitoista kuukautta.

Paluusuunnitelmat siis syntyi vasta sen jälkeen, kun Emi julkaisi cd-painoksena Elonkorjuun ensimmäisen levyn Harvest Time. Kenen ideasta tuo cd ilmestyi?

Jukka: Levy-yhtiö sen uusintajulkaisua ehdotti. Tätä meidän uutta levyä ne eivät sitten huolineet edes jakeluun. Toisaalta hyvä niin, kun tuosta uusintajulkaisustakaan ei ole tullut vielä euroakaan korvauksia. Eikä meille ole tullut edes raportteja levyn myynnistä, vaikka sopimuksessa lukee, että se pitäisi tulla puolen vuoden välein.

Veli-Pekka: Mä olen ollut Emiin nyt yhteyksissä ja piti alkaa jo vähän uhkailemaan, jotta asiat saataisiin etenemään. Eli jos asiat ei selviä, pitää laittaa korkeammat voimat töihin.

Jukka: Eli se tarkoittaa suomeksi sitä, että mut päästetään irti.

Veli-Pekka: Kyllä tässä on levy-yhtiön raadollisuus tullut selkeästi ilmi. Tällaisella vähän myyvällä bändillä ei katsota olevan mitään merkitystä. Kohdellaan ihan niin kuin jotain scumbagia.

Jukka: Aivan. Nyt meillä on uuden levyn osalta jakelusopimus onneksi Texicallin kanssa.

Tuo Emin cd-julkaisuhan ei ollut ensimmäinen uusintapainoa Harvest Timesta, vaan siitä on julkaistu aiemminkin hämäriä ja hämärämpiä painoksia maailmalla, esim. lp-versio Ruotsissa.

Jukka: Mä en tiedä niistä kuvioista oikein mitään. Paitsi että sitä levyä on maailmalla myyty helvetisti.

Veli-Pekka: Japani-Korea-suunnalla siitä on ainakin julkaistu bootleg-versioita. Ja nimenomaan tästä cd-painoksesta. Siitä on ilmestynyt kaikenlaisia koreankielisiä sanoituksia. Ilmeisesti tuo levyn huima keräilyarvo on vaikuttanut siihen, että jengi reagoi siihen, ne kuuntelee sitä ja vaihtelee siitä mielipiteitä. Ja tosiaan, innostutaan tekemään siitä vielä bootleggeja. Se kertoo siitä, että jotain värinää ja mielenkiintoa tuolla maailmalla siihen on.

Levyn hinta on kohonnut tosiaan mukavasti. Tyypillinen hintapyynti hyväkuntoisesta kappaleesta taitaa liikkua nykyään jossain 700 euron tietämillä.

Veli-Pekka: Mä näin siitä just netissä 1 500 euron hintapyynnön.

(H) Hinnat on muuttuneet melkoisesti niistä ajoista, kun tuota levyä myytiin Porin Anttilassa poistoeränä 49 pennin kappalehintaan.

Veli-Pekka: Sen arvo on kehittynyt selkeästi parempaa vauhtia kuin Nokian osakkeet.

Onko Harvest Timesta tullut vuosien varrella uusintajulkaisuehdotuksia suoraan bändiläisille muualtakin kuin Emin taholta?

Veli-Pekka: On. Yksi mielenkiintoinen tarjous tuli Saksasta. Siellä haluttiin tehdä levystä uusi painos vinyylinä. Mutta me haistettiin heti mistä siinä on kysymys. Siinä oli motiivina pyrkiä tekemään näistä levyistä kappaleita, joita myydään keräilykappaleina.

Jukka: Mulla on kyllä se yhteydenottoviesti vielä tallella. Jos toi Emin vittuilu ei lopu, niin mä revin sen niiden kanssa tehdyn sopimuksen, tungen sen niiden johtajan perseeseen ja myyn sen levyn tuonne.

Veli-Pekka: Älä tuota tee.

Jukka: Varmaan teen. Lykkään vaan ensin pesäpallomailan edellä.

Mites nuo palkkiot hoitui Harvest Timen vinyylipainoksen kohdalla aikoinaan?

Jukka: Meidän sopimuksessa luki, että myynnin päältä otetaan ensiksi kulut pois ja lopusta myynnistä tilitetään meille 8 % korvauksia. Me oltiin aikoinaan studiossa yksi päivä ja siellä oli silloin kesäpäivänä kaikenlisäksi vielä harjoittelija äänittämässä. Kustannukset tuskin olivat kovin suuret, kun bändistä ei tullut mitään kuluja. Silti me ei saatu tuosta levystä lanttiakaan rahaa. Ja nyt ne meinaa viedä nämäkin rahat vielä, mitkä tästä cd-versiosta tulee. Kannattaa tehdä levyt omakustanteina. Siinä on tietysti riskinsä, mutta siitä voi vielä joskus jäädäkin jotain. Jos levyä painattaa Suomessa tuollaiset tuhat kappaletta, niin sen valmistuskulut on maksimissaan tuollaiset 1 600 euroa. Levy-yhtiöillä on varmasti omat sopimuksensa ja hinnat halvemmat.

No tekijäiskappaleet sentään saitte levy-yhtiöltä?

Jukka: Joo, paitsi että niistäkin tuli lasku mukana. Laskun sentään osasivat lähettää. Sen sijaan tuon cd-painoksen sopimuspaperit mun piti käydä hakemassa Emiltä, kun ne eivät löytäneet niille oikeaa lähetysosoitetta.

Puhutaan vielä Harvest Timesta. Mites nuo levyn tuottajakuviot oikein menivät? Alkuperäisessä lp-versiossahan tuottajaksi on merkitty Chrisse Johansson, mikä sitten cd-painoksessa kyllä on korjattu muotoon “Elonkorjuu / J. Syrenius”. Oliko tuo Johanssonin tuottajaksi nimeäminen levykannessa puhdas painovirhe vai mistä oli kyse? Keräilijäpiireissähän on jo vuosikymmeniä mietitty, että mitä helvetin tekemistä Chrissellä on Suomi-progen kanssa.

Veli-Pekka: Vastaus on ei mitään. Me ei nähty koko muijaa siellä studiossa.

Jukka: Kävihän se siellä tarkkaamon puolella.

Veli-Pekka: Joo, ympärikännissä kävi kerran katsomassa kun me tehtiin sitä levyä.

Jukka: Ja lähti sitten äkkiä pois.

Veli-Pekka: Eikös Chrisseltä joskus tullut joku sanoitus meille?

Jukka: Tuli joo. Mutta mehän naurettiin pihalle ne sanat.

Veli-Pekka: Mäkin muistan sen, että meillä oli äärettömän hauskaa kun me luettiin niitä sanoja. Oli oikein kunnon pop-iskelmää.

Jukka: Kyllähän Eero Saarinenkin yritti joskus jotain sanoja tehdä. Se tuli joskus ennen keikkaa näyttämään mulle tekstiään.

Veli-Pekka: Sä vissiin sitten kehotit, että älä näytä muille, koska me muut ei olla nähty sitä.

Jukka: Joo. Se alkoi jotenkin “Minä lähden, en tiedä miksi, en tiedä minne, mutta lähden kuitenkin”. Näin se alkoi. Muistan ikuisesti sen alun, enkä sitä tekstiä alkua pidemmälle lukenutkaan.

Veli-Pekka: Eli tällainen ajatusmalli, että pitää olla jatkuvasti liikkeessä, vaikkei välttämättä tiedä mihin on menossa.

[Tuottajakuvioiden ohella toinen alkuperäis-lp:ssä oleva tietovirhe on se, että Saarinen on merkitty kappaleiden sanoittajaksi, vaikka ne todellisuudessa ovat kaikki Heikki Lajusen tekemiä, kirj.huom]

Onko tuon Harvest-nimellä RCA:lle tehdyn kakkosalbumin Flyin´ High, Runnin´ Fast uusintajulkaisusta ollut mitään puhetta. Sen oikeudethan on Warner Musicilla.

Jukka: Mä olen ollut siitä Warnerin suuntaan yhteydessä. Ja meillä on ollut puhetta siitä mahdollisuudesta, että me liisattaisiin se levy niiltä. Eli hoidettaisiin kaikki painatus, jakelu ja muut vastaavat kuviot ja Warner saisi sitten tuloista oman osuutensa. Mutta katsotaan nyt ensin miten tämä meidän uusi levy tekee kauppansa. Sen jälkeen voi sitten katsoa, että julkaistaanko tuo meidän toinen levymme uusiksi. Tuo Warnerin tarjous vaikutti ihan asialliselta.

Silloin kun me tehtiin tuo toinen levy, niin se tehtiin hyvin ja huolellisesti. Eikä levy-yhtiön toiminnassakaan ollut mitään moitteen sijaa. Paitsi että he halusivat bändin nimen käännettäväksi englanniksi. Se ei varmaan myyntiä parantanut, mun käsittääkseni se on vieläkin harvinaisempi kuin se ensimmäinen levy.

Sujuiko tuon kakkoslevyn suhteen kaikki provisiokuviot aikoinaan asiallisesti?

Jukka: No ei siitäkään mitään hirveitä rahoja tullut, mutta kyllä me siitä jotain saatiin.

Veli-Pekka: Me saatiin siitä kertakorvaus. Eli studiokorvaus työstä ja se siitä.

Jukka: Mä muutin niihin aikoihin just Helsinkiin ja sain niillä rahoilla hommattua itselleni puhelinliittymän. Se homma oli ihan asiallisesti hoidettu.

Sanoit, että katsotaan kakkoslevyn uusintajulkaisua sitten kun näkee miten tuo uusi levy tekee kauppansa. Mikä tuo konkreettisesti tarkoittaa. Millä myyntimäärillä lupaat uusintapainoksen ilmestyvän?

Jukka: Mun mielestä kaikkien projektien pitäisi tukea toisiaan. Mutta nyt mä haluan satsata kaikkein eniten tähän uuteen levyyn. Uusi on aina uusi, siinä on uutta tavaraa ja se on tämän päivän musiikkia.

Mutta et uskalla antaa lupauksia kakkoslevyn uusintapainoksen suhteen?

Jukka: En mä voi antaa lupauksia, kun asioita ei olla edes neuvoteltu loppuun asti. Warner on ainoastaan sanonut, että meillä on mahdollisuus liisata se nauha. Ne jopa kerran teki mulle siitä jonkun koe-cd:n, mutta mä olin silloin jossain liikenteessä enkä muistanut hakea sitä Postista. Mulla oli suunnitelmissa julkaista tuo ennen tätä uutta levyä. Se olisi ollut luonnollinen jatke tuon ensimmäisen levyn cd-julkaisulle. Mutta onhan se vieläkin mahdollista, eli katsotaan nyt.

[Tässä vaiheessa Jussi liittyy mukaan keskustelurinkiin]

Nyt kun bändi on laajemmin läsnä, niin hypätään takaisin Elonkorjuun uuteen tulemiseen. Kun bändiä alettiin uudelleen kasaamaan, niin miten nämä soittajakuviot pistettiin kuntoon?

Jukka: Veli-Pekan kanssa me alettiin ensiksi yhdessä pistämään pakkaa kasaan. Pakeri oli soittanut 70-luvulla jossain välissä Elonkorjuussa ja sen me tiedettiin tyyliltään sopivan tähän kokoonpanoon.

Veli-Pekka: Meidän nuorukainen Jussi taas on soitellut niin mun kuin Jukan bändikuvioissa ja molemmat tiedettiin se soveliaaksi kaveriksi tähän bändiin.

Jukka: Jussi tuli mukaan niin nuorena, että se ei olisi päässyt ilman mua edes baareihin sisään.

Nää musiikkikuviot sivusi toisiaan oikeastaan niin läheltä, että ei ollut mitään epäselvää sen suhteen ketä bändiin pyydetään.

Kun puhutaan Jukka sun tekemistä biiseistä tällä uudella Elonkorjuun levyllä, niin millä aikajaksolla ne ovat syntyneet?

Jukka: Vuoden puolentoista sisään.

Ja onko kaikki tehty nimenomaan Elonkorjuuta ajatellen eikä esim. omia sooloprojekteja silmällä pitäen?

Jukka: Kaikki on nimenomaan Elonkorjuu-materiaaliksi tarkoitettu. Yksi poikkeus tosin on, eli levyn päätösraita You And I, jonka mä olen aikaisemmin levyttänyt omalle levylleni. Kyllä me sitten keikalla soitetaan jotain mun soololevyjenkin biisejä, jotka sopivat tähän linjaan.

Veli-Pekka: Ja onhan tuolla levyllä sitten mukana kaksi Jussinkin tekemää biisiä, X-Way ja No Such Thing.

No mites Jussi nuo sun tekemät biisit ovat syntyneet?

Jussi: Molemmat ovat syntyneet oikeastaan vahingossa. Tuo X-Way on vanha biisi, varmaan jotain kahdeksan vuotta.

Jukka: Onko se niin vanha?

Jussi: On se.

Jukka: No se sitten vaan odotti noutajaansa koko ajan.

Jussi: Se on ollut olemassa eikä sitä ole oikein missään pahemmin soitettu. No Such Thing taas syntyi niin, että treenikämpällä tuli vaan soiteltua jotain ja todettua, että hupsista nyt syntyi biisi.

Jukka: Noista mun biiseistä tuo You And I on sellainen, jonka mä olen tehnyt jo joskus 80-luvulla. Mä olen kirjoittanut sen Merikarvialla sellaisella kalliolla ja katsellut merelle. Ei siis mitenkään mahtipontisesti ole ajateltu lainkaan, kun se tarina kertoo merestä ja minusta.

Veli-Pekka: Just joo. Tää on aika jännä juttu. Eikä ole mikään helvetin rakkauslaulu.

Jukka: Se on luontolaulu.

Ja ihan kerralla syntynyt biisi?

Jukka: On joo.

Mites nuo biisit muuten?

Jukka: Yötä myöten mä niitä olen kirjoittanut.

Eli biisit ovat tulleet kerralla valmiiksi?

Jukka: On joo. Tuo Journey on sellainen kappale, että se vaati vähän enemmän paneutumista. Se on kuitenkin aika…

Veli-Pekka: …kinkkinen.

Jukka: En mä tiedä onko se kinkkinen, mutta se on erilainen ja…

Veli-Pekka: …kinkkinen.

Jukka: Siinä on paljon pieniä koukkuja. Mua alkoi jossain välissä vituttamaan se biisi niin paljon, että päätin sen loppuvan siihen paikkaan mihin saakka se oli edennyt. Sitten mä pidin kuukauden kaksi taukoa ja kirjoitin sen kuitenkin loppuun.



Juha Rantala

---