- Crown Records

Julkaistu : 1 joulukuu 2001

Kansikuva puuttuu

Yhdysvaltain länsirannikolla toiminut Crown Records on yksi mielenkiintoisimmista amerikkalaisista halpalevymerkeistä. Crown julkaisi lähes kaksitoista vuotta kestäneen olemassa olonsa aikana noin 650 lp-levyä. Musiikkia julkaistiin ajalle tyypillisesti laidasta laitaan, klassisesta joulu- ja lastenlevyjen kautta pakollisiin sing along-kokoelmiin. Crown julkaisi kuitenkin poikkeuksellisen paljon mm. rhythm and bluesia, omistivathan yhtiön oivan musiikkihistoriallisen taustan omaavat Biharin veljekset.

THERE´S NO BUSINESS LIKE RECORD BUSINESS

Toisen maailmansodan jälkeen äänilevyjen myynti kolminkertaistui Yhdysvalloissa. Tämä johti luonnollisesti siihen, että uusia levymerkkejä perustettiin sadoittain. Toimeen tarttuivat myös Jules ja Saul Bihari. He perustivat vuonna 1945 Los Angelesissa Modern Recordsin. Modern (samoin kuin alamerkkinsä Flair ja RPM) on jäänyt historiaan vahvan blues- ja rhythm and blues-katalooginsa ansiosta. Yhtiöiden talliin kuuluikin vuosien varrella varsin nimekästä väkeä, esim. B. B. King, John Lee Hooker, Johnny ”Guitar” Watson, Rosco Gordon ja Etta James. Myös tekniikan kehittymisen suhteen Biharit pysyttelivät kiitettävästi menossa mukana: ensimmäiset 45- ja 33-kierroksiset levyt julkaistiin jo vuonna 1950.

1950-luvun ylittäessä puolivälinsä alkoi lp-levy saavuttaa kaupallisesti jo niin huomattavaa asemaa, että se pisti myös Biharit mietteliäiksi. He katsoivat parhaaksi painottaa julkaisupolitiikkaansa lp-levyihin singlejen tekemisen kustannuksella. Pitkäsoittolevyjään varten veljekset perustivat uuden levymerkin, Crown Recordsin. Jonkin verran lp:itä oli julkaistu jo Modernilla ja RPM:llä, mutta kyseessä olivat enemmänkin yksittäistapaukset ja tuulien haistelu kuin järjestelmällinen liiketoiminta. Crown-merkin ensimmäiset levyt julkaistiin vuonna 1957. Tietty bisneshenkisyys on aistittavissa alusta alkaen: onhan ensimmäisten Crown-levyjen joukossa uudelleenjulkaisut mm. useimmista Modern- ja RPM-merkeillä julkaistuista lp-levyistä. Alkuperäisistä poiketen oli nyt käytetty vinyylimassa yllättävän kehnoa aiheuttaen melko runsaasti kohinaa ja sivuääniä. Muuten 50-luvun puolella julkaistut Crown-levyt ovat vielä suhteellisen huolellisesti tehtyjä ja komeakantisia teoksia. Tämä näkyy kyllä tänä päivänä myös levyjen hinnoittelussa : esim. rhythm and blues-lauluyhtyeiden The Cadets ja The Jacks (itse asiassa kyseessä oli sama yhtye, mutta he esiintyivät kahdella eri nimellä) tai pianisti-laulaja Jimmy Beasleyn Crown-lp:iden ensimmäisten painosten hinnat liikkuvat nykyisin useammassa sadassa dollarissa. Tosin pientähän tuo vielä on verrattuna alkuperäisten RPM- tai Modern-painosten hintoihin, kyseisiä levyjä kun on käytännössä lähes mahdotonta löytää minkään kuntoisina.

Markkinointivalttina Biharit käyttivät levyjensä halpaa hintaa: ensimmäisiin Crown-levyihin liimattiin tarroja, joissa kerrottiin heidän hi-fi-tuotteidensa maksavan vain $ 1.49 tai $ 1.98 normaalihintaisen ($ 3.98) sijaan.

Julkaistuaan ensimmäiset kolmisenkymmentä Crown-lp:tä Biharit tarkistivat linjaansa: levyjen teko oli saatava halvemmaksi. Värivalokuvat saivat useimmissa tapauksissa väistyä kansista, samoin takakansitekstit. Itse kansimateriaaliakin ohennettiin, ja levyt prässättiin vieläkin halvemmasta vinyylistä. Sitkeiden huhujen mukaan vinyyliseosta jatkettiin jopa hiekalla, mikä ei levyjä soittaessa tunnu ollenkaan kaukaa haetulta. Vanha rhythm and blues-materiaali oli jo julkaistu, mutta sitä julkaistiin uudelleen ja uudelleen. Sen lisäksi veljekset ostivat mahdollisimman halpoja master-nauhoja tai äänittivät itse tuntipalkkaisten studiomuusikoiden soitantaa. Näin liiketoimintaa jatkettiin aina 60-luvun lopulle, jolloin levymerkin nimi muutettiin ensin Kentiksi (jos tarkkoja ollaan, niin Kent-nimisen firman veljekset perustivat jo vuonna 1958 singlejen julkaisukanavakseen) ja sitten Unitediksi. Näillä merkeillä julkaistiin, kuinkas muuten, samoja äänitteitä ties monennenko kerran uusilla otsikoilla varustettuina.

Ilmeisesti perheen ulkopuolisten työntekijöiden määrä pyrittiin myös pitämään aivan minimissä, sillä Biharin veljessarjasta myös Joe ja Lester pyörivät mukana, ja monessa levyn kannessa on maininta ´art direction by Florette Bihari‘.



Pasi Lehtomaa

---