Eri esittäjiä - Congratulations – 50 years of Eurovision Song Contest

CMC 2005

Julkaistu : 19 joulukuu 2005

Keneltäkään ei varmastikaan ole jäänyt huomaamatta Euroviisujen viiskytvuotissynttärit, sen verran näyttävästi niitä on rummutettu eri medioissa. Osana juhlallisuuksia CMC on julkaissut kaksi tupla-dvd:tä, joilta löytyy yhteensä sata Euroviisu-esitystä vuosien varrelta.

Dvd:iltä löytyy kunkin vuoden voittajaesitykset sekä 0-4 muuta esitystä samaisen vuoden kisoista. Tosin pieniin tinkimisiin on jouduttu menemään. Vuoden 1956 kisojen voittajan Lys Assian kohdalla ei alkuperäistä live-esitystä ole ollut saatavilla, vaan musiikki kuullaan nauhalta, ja vuoden 1964 voittajan Gigliola Ginquettin esityksestä on levyille saatu vain minuutin näyte.

Voittajakappaleita lukuunottamatta dvd:iden kappaleita ei ole valittu menestyksen mukaan. Niinpä Suomeltakin on kelpuutettu yksi kappale mukaan, Monica Aspelundin esittämä vuoden 1977 edustussävelmä Lapponia, joka aikanaan sijoittui kymmenenneksi. Mukaan kelpuutetuista Euroviisujen voittoa saavuttamattomista, mutta mainetta saavuttaneista kappaleista mainittakoon Nana Mouskourin A Force De Prier (1963), Cliff Richardin Congratulations (1968) ja Power To All Our Friends (1973), Baccaran Parlez-Vous Francais (1978) Dschinghis Khanin samanniminen kappale (1979), Carolan Främling (1983) ja t.A.T.u:n Ne ver´ ne bojsia (2003).

Euroviisujen kulta-aikaa elettiin 1960-1980-luvuilla, ainakin näiden dvd:iden perusteella. Musiikillisesti korkeatasoisimpia esityksiä kuultiin 1960-luvulla, jonka ajan voittajabiiseistä mainittakoon France Gallin Poupée De Cire Poupée De Son (1965), Sandie Shawin Pupper On A String (1967) ja Lulun Boom Bang-A-Bang (1969). Esitysten taso oli kirjava. Esimerkiksi Gallin esitystyyliä ei juuri kirkkovirren veisaamisesta erota muuten kuin satunnaisesta pään heilumisesta. Se oli tietenkin ominainen esiintymistyyli tuolle ajalle reippaampienkin kappaleiden kohdalla.

Myöhemmin esiintymistyyli alkoi korostumaan entistä enemmän ja dvd:iden riemuhetken koetaankin 80-luvun viisutulkinnoissa, joille yhdistäviä piirteitä tuntui olevan pakonomainen heiluminen lavalla, naisten olkatoppaukset ja kasarin värimaailma vaaleanpunaisesta alkaen. Näillä esityksillä on monessa tapauksissa jo camp-arvoa, mikä pätee osittain myös itse esityskappaleisiin. Ja ne toimivat dvd:llä täydellisesti. Vaikea kuvitella, että kyseisiä esityksiä cd:ltä juuri jaksaisi kuunnella.

Nämä dvd:t ovat eittämättä yksi mielenkiintoisimmista dvd-julkaisuista, joita musiikkirintamalla on koskaan nähty. Välttämättä näitä ei nyt voi kuitenkaan suositella hifisteille ensihankinnoiksi, sillä kuvanlaatu on sangen kirjava ja äänenlaadussakin on paikoin parantamisen varaa – jopa niinkin uuden kappaleen kuin Dschinghis Khanin (-79) kohdalla. Mutta nämä menevät tietysti teknisten ongelmien piikkiin. Minkäs teet, jos nauhoja ei parempilaatuisina ole saatavilla. Dvd-julkaisun piikkiin sitävastoin menee esitysten keskeyttäminen kesken aplodien alun, jolloin kappaleiden vaihtuminen kuulostaa vähemmän mukavalta. Samaten esitysten lisäksi dvd:ille olisi kaivannut muutakin materiaalia. Kun pituus dvd-levyä kohden on alle 80 minuuttia, olisi kappaleiden väliin hyvin voinut lisätä joko voittotunnelmia, pisteiden laskemisfiiliksiä tai viisujuontajien kommentteja.

Pienestä napinasta huolimatta on todettava, että näiden dvd:iden julkaisu on suuri kulttuuriteko ja nämä levyt ansaitsevat kodin paitsi jokaisen iskelmäharrastajan, niin myös laajemmin eurooppalaisen populaarimusiikin ystävän luota. Nämä dvd:t avaavat monille ensimmäisen kerran tutustua Euroviisujen historiaan laajemmassa mittakaavassa. Ja samalla antavat ensi kerran mahdollisuuden kuulla viisuklassikoista liveversiot, jotka varmasti paikoin yllättävätkin – joko hyvässä tai pahassa.



Juha Rantala

---