Kris Kristoferson - Closer To The Bone

Playground Music 2009

Julkaistu : 23 joulukuu 2009

Jo yli seitsemänkymmenen vuoden ikään ehtinyt Kris Kristofferson vietti pitkään hiljaiseloa uusien kappaleiden levyttämisen saralla. Jossain pohjalla paloi kuitenkin edelleen tarve uuden musiikin tekemiseen ja vuonna 2006 ilmestyi This Old Road, jolla Kristoffreson esitti uutta tuotantoaan pääosin pelkän akustisen kitaran säestämänä.
 Closer To The Bone jatkaa suoraan tämän levyn jalanjäljillä ja hyvä niin. Nämä ulkoisesti pienimuotoisemmat levytykset soveltuvat Kristoffersonille täydellisesti. Jäljelle jää ainoastaan ne kaikkein tärkeimmät asiat. Sanoma, sen välittävä elämää nähnyt ääni ja sävel.
 Noin kolmekymmentä minuuttia pitkä ja yhdestätoista kappaleesta koostuva Closer To The Bone koostuu osin aikaisemmin sävelletyistä kappaleista ja kokonaan uusista. Mistään tuttujen kappaleiden kierrätyksestä ei kuitenkaan ole aikaisempien sävellystenkään kohdalla kyse, vaan materiaalista joka on syystä tai toisesta jäänyt levyttämättä. Kohokohtia levyltä löytyy useita, mutta niiden merkitys kuulijalle riippuu pitkälti hetkestä ja elämäntilanteesta jossa nämä kuulee.
 Levyn avaava nimikkokappale on samalla myös sen tuotetuin. Kappaleesta on kuvattu myös vähäeleinen musiikkivideo. Tämäkin noudattelee This Old Roadin yhteydessä hyväksi havaittua kaavaa. Erot levyjen toteutustavan välillä huomaakin vasta tarkemmalla kuuntelulla. Molemmat levyistä on pyritty nauhoittamaan mahdollisimman spontaanisti, mutta Closer To The Bone sisältää enemmän pieniä yksityiskohtia.
 Levy on hyvin henkilökohtainen ja valtaosan sanoituksista Kristofferson kohdistaakin joko lähimmäisilleen, tai sitten ne käsittelevät tämän omassa elämässä tapahtuneita asioita. From Here To Foreverin Kristofferson sävelsi lapsilleen ja puhuttelee näitä suoraan sen sanoissa. Toinen lapsia koskeva kappale on vahvasti visuaalinen ja sydäntä särkevä Halls Of Angels.
 Sister Sinead liittyy Sinead O’Connoriin, johon Kristofferson tutustui vuonna 1992, kun Sinead buuattiin lavalta Bob Dylanin 30-vuotis juhlakonsertin yhteydessä. Syynä tähän oli Sineadin muutamaa päivää ennen tapahtumaa tv:ssä esittämä mielenilmaus, jossa tämä repi paavin kuvan. Tapaus sai osakseen paljon julkisuutta ja vaikutti Kristoffersoniin ilmeisen syvästi tämän palatessa aiheeseen vielä näinkin myöhään. Vertauskuvana Sister Sinead toki resonoi myös suuremmalle yleisölle.
 Mukana on myös jo aikaisemmin sävelletty Good Morning John, joka on Johnny Cashin kunniaksi osoitettu kappale. Kristofferson yritti äänittää sen jo Highwaymen -aikoinaan yhdessä Willie Nelsonin kanssa, mutta Nelson koki ilmeisesti kappaleessa kuultavan I Love You John -meiningin kiusalliseksi ja sen teko jäi siihen.
 Ihmisenä Cash oli Kristoffersonille tärkeä sekä tämän uran kannalta, että myös läheisenä ystävänä. Cash esitti ja äänitti useita Kristoffersonin sävellyksiä. Myös Closer To The Bonella kuultava The Wonder oli mukana soitettavien kappaleiden listalla, kun Cash yhdessä Rick Rubinin kanssa koosti näitä American Recordings -nimellä tunnettuja 90-luvulla alkunsa saaneita ja Cashin kuolemaan asti jatkuneiden levyjen sarjaa.
 Päättynyttä rakkautta käsitellään kappaleessa Love Don’t Live Here Anymore. Levyltä löytyy myös toinen samaa aihetta käsittelevä raita, jota ei mainita sen kansitiedoissa ollenkaan. Tämä nimetön kappale on uusi äänitys tämän ensimmäisestä koskaan säveltämästä kokonaisesta kappaleesta. Siinä missä Love Don’t Live Here Anymoren lähestymistapa on selvästi kypsempi käsitellen eroon kasvamista ja irtaantumista, on tässä erilainen ote. Kappale käsittelee rakkautta, joka on muuttunut inhoksi sen kohdetta kohtaan. Humoristiset sanoitukset kertovat, että sana ja lauluntekemisen taito oli Kristoffersonissa vahva jo yhdentoista vuoden iässä.
 Levy on omistettu Kristoffersonin pitkäaikaiselle yhteistyökumppanille ja läheiselle ystävälle Stephen Brutonille. Musiikillista ja veljellistä tietä näiden välille ehti kertyä yli neljä vuosikymmentä, ennen kuin syöpä vei tämän mennessään. Brutonin soittoa ja taustalaulua ehditään kuitenkin kuulla vielä kerran tämän levyn yhteydessä.
 Huolimatta siitä, että levyn syntyyn ja sisältöön liittyy raskaita menetyksiä ja tunteita, ei Closer To The Bone tunnu raskassoutuiselta tai toivottomalta. Epätoivon tilalla on arvokkuus ja surun tilalla on ymmärrys ja lämpö. Elämänsä ehtoopuolella oleva Kristofferson katselee elettyä elämäänsä kiitollisena taaksepäin. Näistä aineksista syntyy kestävää musiikkia ja sieluun uppoavaa kauneutta.
 Normaaliversion lisäksi levy on saatavilla kahden CD:n Deluxe Edition -versiona. Tämän toiselta CD:ltä löytyy vuonna 2008 Irlannissa äänitetty akustinen live-esiintyminen.


Pisteet: 4/5


Janne Hietanen

---