Cass McCombs - Catacombs

Domino 2009

Julkaistu : 23 joulukuu 2009

Baltimoresta lähtöisin oleva Cass McCombs (s.1977) julkaisi neljännen kokopitkänsä kesän aluksi. Tunnelmoivaa popmusiikkia säveltävä lauluntekijä ei häpeile liittää musiikkiinsa ainesosasia eri suunnista. Artistin mielestä hassun hauskasti nimetyn ’Catacombs’-albumin häiritsevät balanssit sekä muut lainalaisuuksien välttelyt miksauksessa piirtävät albumille erityisen linjan. Rumpujen ei lopulta edes odota tuottavan mitään perinteistä, basso kumisee omaperäisesti, laulu on sijoitettu omalle tasolle. Liiallinen kokeileminen tuotannossa muuntuu hivenen yritteliääksi, ja joskushan aktiivista yrittämistä vastaan tunnetaan asteittaista nyrpeyttä. Yhtä kaikki, monenlaisia musiikkikuvastoja pintapuolisesti selannut, soratien reunaa tallustava laulaja-lauluntekijä erottuu kantrifolkkiskansanosasta vaikka stetsonia päähän sovittelisikin.
 Karen Blackin supportaama Dreams-Come-True-Girl kulkee leppoisasti vuosikymmenien brittipoppista sekoitellen. Etäisesti kaukaisiin etnisiin maisemiin ulottuva Prima Donna junnaa rumpukompin jarrun jäätyä päälle. You Saved My Life ei kasva melodian lupaamaan suureellisuuteen, kotikutoinen äänien sekamelska palauttaa laulelman pannukakun pinnalle – onneksi. Minuutit rakennuttavat hempeästä outrosta komean minimalismin kollaasin. Tavanomaisemmin akustista kitaraa popittavat levyä tasoittavat The Executioner’s Song ja Harmonia.
 Dramaattinen My Sister My Spouse johtaa levyn sävellyksellisesti ja melodisesti haasteellisimpaan – samalla tarttuvimpaan – palaseen. Neljäsosavetoinen Lionkiller Got Married olisi toisenlaisella tuotannolla entisessä musiikin maailmassa sinkkulistojen koristeena. Eavesdropping on the Competition muistuttaa vielä edeltäjäraitaa enemmän 70-luvun taitteen puoliprogressiivisen popmusiikin tekijöistä. Loppupuolelle asti pantattu riffittelykitarointi vapautuu Jonesy Boy:n myötä, muuttuen kuitenkin pehmorenkutteluksi One Way to Go -päättärissä.


Pisteet: 3/5


Vesa Aleksi

---