Muutama vuosi sitten syntynyt 70-luvun vihannekset on saanut debyyttialbuminsa valmiiksi. Bändin nimeä kantava tyylikkäällä (etu)kannella varustettu platta sisältää yhteensä neljätoista biisiä, valtaosin laulaja Petri Pajusen sanoittamia ja säveltämiä. Soiton ja sovitusten puolesta homma toimii vähintäänkin pätevästi.
Kaksi suurta kompastuskiveä levyllä kuitenkin on. Ensimmäisenä on solistin äänen liiallinen jussihakulismaisuus. Ramopunkkia kuunnellessa en halua että päässä alkaa saman aikaisesti soimaan Joutsenlaulun pidennetty 36 minuutin “terveisiä helvetistä” -versio. No ehkä tämä on kuitenkin enemmän kuulijan kuin tekijöiden ongelma. Toinen ongelma on lyriikat. Joku “Kesäkin on täällä / The Beach Boys päällä” -riimittely kuulostaa junttimaisemmalta kuin Popeda maatalousnäyttelyssä esiintymässä ja noin kaikkinensa tekstimaailma kaipaisi lisää koukkuja perinteistäkin perinteisemmän sulle/mulle-riimittelyn korvikkeeksi. Se kun ei pidemmän päälle kanna hirveän pitkälle – missään genressä.
Levyn helmeksi nouseekin muusta tuotannosta selkeästi erottuva Joey Luumäen tekemä ja esittämä Minä diggaan Peitsamoa, joka edustaa kaikin puolin tämän päivän suomalaista ramopunkkia parhaimmillaan. Jopa siinä määrin, että tämän levyn hankintaa voi melkeinpä suositella tämän yhden biisin vuoksi.
Pisteet: 2/5
