| WIGWAM: SOME SEVERAL MOONS (WOLFGANG RECORDS 2005)Muistan vielä selkeästi, kuinka hartaasti odotin vuonna 2002 Wigwamin uuden albumin, Titans’ Wheelin julkaisua. Vaikka kyseiseltä levyltä ennakkoon lohkaistu single Heaven In A Modern World olikin karseudessaan valtava järkytys, yritin säilyttää uskoni yhtyeen nykytekemisiin. Valitettavasti itse albumi osoittautui paria hienoa raitaa lukuun ottamatta pettymykseksi. Tästä viisastuneena ajattelin Some Several Moonsin kohdalla ainoastaan, ettei se kerta kaikkiaan voi olla Titans’ Wheeliä huonompi levy. Ikävä todeta, että kyllä voi.
Some Several Moons –levyn sisältö on lähes yhtä luotaan työntävä kuin sen informaatioköyhä ja tökerö bookletkin. Parhaimmillaan kappaleet kuulostavat vuoden 1993 Light Ages –albumin sävellyksiltä, mitä ei voi pitää mairittelevana asiana. Albumilla on toki hyvätkin – jopa erittäin hyvät – hetkensä ja käyttökelpoiset ideansa, mutta niiden toteutus ei suurimmaksi osakseen toimi. Kehittely on jätetty puolitiehen, jolloin hyviltäkin ideoilta putoaa pohja ennen pitkää. Kokonaisuus muodostuu näin liian pitkäksi ja tasapaksuksi. Ja miksi, oi miksi, yhtyeen nykyisen kokoonpanon vahvinta muusikkoa, Esa Kotilaista, kuullaan levyllä niin käsittämättömän vähän?! Wigwamin nykyistä tuotantoa kuunnellessa pitäisi ehdottomasti unohtaa yhtyeen 1970-luvun upeat julkaisut, kuten Fairyport, Being tai Nuclear Nightclub ja muistaa, että kyseessä on täysin eri linjoille lähtenyt ja moneen otteeseen muuttunut kokoonpano. Myönnän, että en tähän vieläkään täysin kykene. Jotain pientä hyötyäkin tästä kyvyttömyydestä lienee ainakin Wigwamin taloudelle, sillä kaltaiseni uskolliset fanit ostavat aina bändin uudet julkaisut ja täyttävät keikkapaikat huolimatta siitä, mikä kumpaisenkin sisältö on. Ehkäpä ajan myötä löydän Some Several Moonsista jotain arvostettavaakin. Menee silti tovi, ennen kuin seuraavaksi levyyn kosken. Tällä hetkellä tekeleen anti jääköön siihen, että se nostaa Titans’ Wheelin aivan uuteen arvoonsa. Kovin syvällistä ei Wigwamin deep pop ole; pikemminkin se on aika syvältä. Some Several Moons on kutakuinkin puolentoista tähden levy, mutta pistetään vielä puolikas päälle siitä hyvästä, ettei levyllä ole piiloraitaa. * * TARU OKSANEN
|
